maanantai 27. tammikuuta 2014

Alice Munro: Kallis elämä


Tammi 2014

Jos haluaa kokeilla Munroa, kannattaa aloittaa Liian paljononnea -kokoelmasta. Se on mustan humoristinen ja ihastuttava. Myös Julkisia salaisuuksia -kirjan pikkukaupungin salaisuudet ja ihmiskohtalot hienovaraisine käännekohtineen osuivat. Munron novellikokoelmista ehkä synkin on juuri Kallis elämä. Samalla myös kiinnostavin, sillä neljä viimeistä novellia valottavat kirjailijan omaa lapsuutta. Miten kirjailijasta tulee kirjailija? Munron lapsuutta leimasivat vaikea äiti, joka halusi hienompaa elämää kuin heidän oli. Samoin vilkas mielikuvitus ja kyky nähdä draama ihmisten kohtaamisissa ja arjen oudoissa tapauksissa.  

Alice Munro ei tuhlaa tilaa maalailulle. Kertomukset sukeltavat päähenkilöidensä elämään pää edellä ja etenevät säästeliäästi ja varmasti kuin jyrä kertoen oleellisen. Ja Munro näkee tuon oleellisen vivahteissa, joita muut eivät näe, ja osoittaa ne lukijalle tarkalla psykologisella silmällä. Tarkkailija tuntuu olevan humaani, mutta ei dramatisoi, ei alleviivaa, ei tuomitse. Kertomuksissa on yleensä seesteisen pinnan alla terävä kärki ja käänne, joka yhtäkkiä vetäisee maton lukijan jalkojen alta ja jättää haukkomaan henkeään.

Kuulostaako korkealentoiselta? Munroa on vaikea kuvata toisin. Mainittakoon, että kertomukset ovat myös hyvin viihdyttäviä. 82-vuptias Alice Munro on kertonut, että tämä on hänen viimeinen kirjansa. Neljässä omaelämänkerrallisessa tekstissä hän kertoo sanovansa kaiken tärkeimmän koko uransa varrelta.

2 kommenttia:

  1. Sain tämän joululahjaksi ja riensin lukemaan heti ne neljä viimeistä. Muu onkin jäänyt lukematta, kun tuli muuta väliin. Hyvä, että muistutit tästä. Munro on jäänyt minulle vieraaksi, kumma kyllä, vaikka pidän novelleista.
    Hienoa, että hän sai tämän vuoden Nobelin ja että lyhytproosa huomioitiin!

    VastaaPoista
  2. Harvemmin törmään hyviin novellisteihin, toinen kenestä pidän on Jhumpa Lahiri. Muita yhtä yhtä hyviä saa vinkata..!

    VastaaPoista