WSOY 2013
Sodanjälkeisen Amerikan ylempi keskiluokka viettää kesiään Martha's Vineyardsin pursiseuralla, auringossa kuumenneilla tenniskentillä, illallisilla, puutarhajuhlissa, venevajoissa ja osteribaareissa siemaillen Martineja, Whisky Soureja ja loputtomia GT:itä.
Nick- ja Helena-serkusten avioliitot ovat kummatkin hivenen omituiset ja niin ovat rouvat itsekin. Salaisuudet, tragiikka, kieltäytyminen näkemästä todellisuutta ja kaiken sen huuhtominen alas shamppanjalla kasvot hilpeässä tekohymyssä on heille surullisen tuttua virheitä ja harha-askelia täynnä olevan elämän varrelta.
Serkusten lapset Ed ja Daisy ovat siltä vielä viattomia. Tai sitten turmeltuneita. Viimeistään kesänä jona saarella tapahtuu jotain hirvittävää, tuntuu pahuus leviävän kaikkeen ja kaikkiin. Kulissit säilyvät pystyssä ja perhe pitää yhtä, kuin pitäen viholliset lähellään. Pinnan alla jotain kuitenkin lähtee liikkeelle. Mutta kuka heistä onkaan pahin?
Ihanaa kuumien loputtomien kesien kuvausta, onnettomien avioliittojen kuvausta, sykähdyttävää pahuuden kuvausta. Klaussmann saa sekä inhoamaan että pitämään jokaisesta henkilöhahmosta. Huomaat tuntevasi sympatiaa jopa itse psykopaattia kohtaan.
Lue!
torstai 30. tammikuuta 2014
maanantai 27. tammikuuta 2014
Alice Munro: Kallis elämä
Tammi 2014
Jos haluaa kokeilla Munroa, kannattaa aloittaa Liian paljononnea -kokoelmasta. Se on mustan humoristinen ja ihastuttava. Myös Julkisia salaisuuksia
-kirjan pikkukaupungin salaisuudet ja ihmiskohtalot hienovaraisine
käännekohtineen osuivat. Munron novellikokoelmista ehkä synkin on juuri Kallis
elämä. Samalla myös kiinnostavin, sillä neljä viimeistä novellia valottavat
kirjailijan omaa lapsuutta. Miten kirjailijasta tulee kirjailija? Munron
lapsuutta leimasivat vaikea äiti, joka halusi hienompaa elämää kuin heidän oli.
Samoin vilkas mielikuvitus ja kyky nähdä draama ihmisten kohtaamisissa ja arjen
oudoissa tapauksissa.
Alice Munro ei tuhlaa tilaa maalailulle. Kertomukset sukeltavat
päähenkilöidensä elämään pää edellä ja etenevät säästeliäästi ja varmasti kuin
jyrä kertoen oleellisen. Ja Munro näkee tuon oleellisen vivahteissa, joita muut
eivät näe, ja osoittaa ne lukijalle tarkalla psykologisella silmällä. Tarkkailija
tuntuu olevan humaani, mutta ei dramatisoi, ei alleviivaa, ei tuomitse. Kertomuksissa
on yleensä seesteisen pinnan alla terävä kärki ja käänne, joka yhtäkkiä vetäisee
maton lukijan jalkojen alta ja jättää haukkomaan henkeään.
Kuulostaako korkealentoiselta? Munroa on vaikea kuvata
toisin. Mainittakoon, että kertomukset ovat myös hyvin viihdyttäviä. 82-vuptias
Alice Munro on kertonut, että tämä on hänen viimeinen kirjansa. Neljässä
omaelämänkerrallisessa tekstissä hän kertoo sanovansa kaiken tärkeimmän koko
uransa varrelta.
keskiviikko 22. tammikuuta 2014
Leon Leyson: Poika joka pelastui. Shindlerin listan kuopus.
Tammi 2014.
Pieni kertomus
puolanjuutalaisten kohtalosta toisen maailmansodan aikana. Leon Leyson oli
Shindlerin listan nuorin pelastunut, joka työskenteli pienen kokonsa vuoksi puulaatikolla
seisten ammusmuotteja valmistamassa.
Jokainen on varmasti esiteininä lukenut läpi holokaustia
koskevan kirjallisuuden, eikä tämä sen helmiin (Martin Gray: Kaikkien
rakkaitteni puolesta, Gerald Green: Polttouhrit, Fania Fenelon: Auschwitzin
tyttöorkesteri, Leon Uris: Mila 18) verrattuna loista kirjallisilta
ansioiltaan.
Historiallisena kertomuksena tämä silti on kiinnostava; mikä
oli Puolassa sodan kulku, miten viha hiipi yhteiskuntaan ja vainot
eskaloituivat.
Lapsen näkökulmasta kirjoitetussa kirjassa nousevat vahvasti
esille hätä sisaruksista ja vanhemmista ja heidän kärsimyksensä vierestä
katsominen. Samoin tunne äärimmäisestä epäoikeudenmukaisuudesta. Kirja
herättävin kohta oli kun Leonia perheineen kävelytettiin Krakovan getosta työleirille
kaupungin läpi. Muurin takana, vain korttelin päässä elämä oli jatkunut
normaalina. Kaupungissa ihmiset kävelivät töihin ja kouluun ja välttivät
katsomasta ryysyistä, sairasta, laihaa joukkiota – entisiä naapureitaan ja
ystäviään – joka laahusti yhdestä helvetistä toiseen.
Miten he antoivat sen tapahtua, on lapsen kysymys. ”Me emme
tienneet”, ei ole vastauksena riittävä.
Kirja julkaistaan Suomessa 27.1.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)