maanantai 26. huhtikuuta 2010

Kirjapedon karmea kohtalo

Pyydän anteeksi piiitkää radiohiljaisuuttani. Syynä on kaamea hetkellinen mielenhäiriö. Olen raskaana.
Mielenhäiriö siksi, että edelliset kaksi tuotosta ovat varsin villejä, ja hetkellisesti olen ilmeisesti kuvitellut selviäväni kolmannesta ilman muutamaa, ihmeen kaupalla kasvanutta uutta yläraajaparia (sekä laumaa kotiapulaisia että etälamautinta).

Olen voinut jotakuinkin pahoin (hiukan kuin pitkittynyt krapula – vaikka mistä minä tietäisin). Mikä on tarkoittanut sitä, etten ole voinut nähdä silmissäni tietokoneen ruutua enää työpäivän jälkeen.

Nyt olo alkaa helpottaa ja äitiyslomakin sujunee sutjakasti bloggaillessa. :-)

Kirjoja olen voinut lukea, vaikka mielikuvaani niistä kaikista leimaa näin jälkikäteen lievä ällötyksen tunne.

Olen kahlannut läpi seuraavat: Smuts (Katarina Wennstam), Lähtö (Hanif Kureishi), Pimeyden sydän (Joseph Konrad), Kävelyretkiä kaikkeuteen (Esko Valtaoja), Keskipäivän haltija (Julia Franck), Kim Novak badade aldrig i Genesarets sjö (Håkan Nesser) sekä 10 vuotta myöhemmin kirjoitettu paljastuskirja kirjan murhamysteeriin liittyen, Tämä vaikea elämä (Italo Calvino), Pitkä juoksu (Echenoz Jean) sekä The lost symbol (Dan Brown).

Onko teillä toivomuksia, mistä alan purkamaan sumaa ja kirjoittamaan arvioita?