Kira Poutanen: Rakkautta al dente. WSOY, 2009.
Suomalainen chick lit seurailee esikuviaan uskollisesti. Jotenkin tuntuu että lajityyppi on kuitenkin Poutasen kirjassa vedetty peräti hieman läskiksi. Becky Brandon née Bloomwood tai Olivia Joules ovat tervejärkisyyden rajoilla, niin että tunnistamme heidän pöhköilyistään itsemme, mutta sekoilu säilyy herttaisella tasolla. Lara Autio alkaa tuntua lähes epämiellyttävältä itsekkyydessään ja älyvapaudessaan. Kun Becky on aina kultainen ja jopa epäitsekäs, on Lara aina saajan puolella.
Alun heppoisa mukahauskuus tökki todella pahasti. Kun päästään Italiaan on meno jo onnistuneempaa. Jännitteet eli 1) julkinen mokailu ja 2) suhteen säilyminen, lässähtävät kuitenkin nopeasti. Joitain helmiä nopeatempoisesta sanailusta löytyy, mm. Laran anopilleen tuliaisiksi tuoma HK:n sininen lenkki, "il maccaro azzurro".
Keskivaiheilla kirja kuitenkin veti ja nostatti hymyäkin huulille. Ehkä se on suunnattu minua 10-20 vuotta nuoremmille neideille. Toisaalta luen hyvinkin mielelläni himoshoppaajan edesottamuksista. Mene ja tiedä.
Suosittelen siskontytölle 15-v italianlomalla.
Ja juoni kiinnostuneille pikaisesti: Lara Autio on edellisessä kirjassa hilppaissut karkuun omista häistään ja nyt seukkaa Pariisissa ihanaisen Ericin kanssa. Eric on ranskis-italo ja vie Laran tapaamaan perhettään Caprin paratiisimaiselle saarelle. Alemmuudentuntoa anopin ja seksipommisiskon edessä poteva Lara sotkeutuu mitä kummallisimpiin asioihin ja onnistuu itseruskettamaan itsensä sebraksi. Kieroja veitikoita pyörii ympärillä mm. nakurannoilla eikä itsensä tekeminen tykö toiveminiäksi ole helppoa.
