Teos, 2010.
Syväluotaavien avioerokirjojen jälkeen tekivät hyvää sympaattinen Piiat, sekä aina niin naseva ja viihdyttävä Jeeves.
Patologisen kiipeliinjoutumistaipumuksen omaava Bertie Wooster seikkailee taas avioitumisvimmaisten nuorten naisten, riivinrautamaisten tätien sekä raivoisien epäluuloisten kilpakosijoiden parissa.
Tyypillisessä Bertie-tarinassa on
1) mahdottomia vaatimuksia esittävä täti jolle
1.2) Bertie ei voi sanoa vastaan koska täti, jolla on mahtava kokki kiristää lounaskutsujen peruuttamisella
2.) siirappisesti huokaileva tyttölapsi, joka kuvittelee että Bertie on häneen auttamattomasti rakastunut ja tiedottaa kihlauksesta ja lähitulevaisuuden häistä
2.1) ja jolle Bertie ei voi sanoa vastaan koska hän ei saa siihen tilaisuutta eikä kestä nähdä naisen kyyneleitä
3.) ystävä, jonka rakkauden tiellä on esteitä; esteet voidaan tyypillisesti voittaa sillä että Bertie teeskentelee murtovarasta
3.1) Bertie ei voi sanoa hänelle vastaan, koska he ovat koulutovereita ja Bertie on vanha kunnon kaveri
4.) ynseä ja hieman hidasälyinen setä/eno/tuleva appiukko
4.1) joka inhoaa Bertietä ja jota Bertie pelkää
5.) sekä poliisi
5.1) joka yrittää pidättää Bertien, kun tämä esittää epäonnisesti murtovarasta.
Ja tietysti Jeeves! Joka suhtautuu työnantajaansa viileällä antaumuksella ja vakavuudella, joka ei estä häntä saattamasta tätä välillä vielä syvemmälle kiipeliin.
Kirjojen anti on hauska sanailu, Bertien vilpittömän omahyväinen ja selkärangaton haahuilu ja täysi hyvänmielentakuu lukijalle. Uskomatonta, ettei Jeeves-tarinoita ole aiemmin suomennettu: TV-sarja ainakin on klassikko.
