keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Liza Marklund: Ajojahti


Otava, 2013

Ajojahti on Liza Marklundin kelvollinen uusi Annika Bengtzon -dekkari. Luen näitä velvollisuudentuntoisesti, koska Marklund oli se joka tutustutti minut ensimmäisenä ruotsalaisten dekkareiden sekä naisdekkareiden maailmaan ja sitä kautta yleisemminkin dekkareiden mielettömän monimuotoiseen ja monikansalliseen maailmaan. Dekkarithan ovat parasta nojatuolimatkailua!

Olen itse lukija, jolle miljöö ja ihmissuhteet ovat pääosassa ja itse rikos sivuosassa, eikä se mielellään saa olla kovin raaka. Marklundin uutuudessa se on sitä. Solsidan-sarjasta tutussa Saltiksessa kidutetaan lähes kuoliaaksi entinen huippupoliitikko ja hänen vaimonsa katoaa. Tapausta seuraavat Annika uutisreportterin ominaisuudessa sekä poliisi Nina Hoffman, joka figuroi aikaisemmin kirjassa Elinkautinen.

Kirjaa voisi luonnehtia syvällisellä laatuarviolla ”ihan ok”. Marklundin pari viimeistä, mm. Somaliaan sijoittuva Bengtzon-seikkailu oli ylivenynyt eikä pitänyt otettaan. Tämä on ihan perusnapakka dekkari. Kiinnostavinta on jälleen kerran Annikan yksityiselämä: uuden elämänkumppanin tytär, joka ikävöi äitiään ja näyttäisi vihaavan tulisesti Annikaa sekä entinen mies Thomas, jonka freesin ja komean ulkomuodon takana alkaa kasvaa katkera, pahantahtoinen ja alhainen hirviö. 

Annikan yksityiselämän jännitteissä pyöritään kuitenkin aina liian vähän minun makuuni. Josta syystä pitääkin aina lukea se seuraava kirja.   

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Lue naisia 2014!

Oletko tietoinen lukutottumustesi vaikutuksista tasa-arvoon? Naiset lukevat enemmän kuin miehet. Miehet lukevat mieskirjailijoita. Naiset kumpiakin. Kummat myyvät enemmän? Naiskirjailijoiden kannet koristetaan usein chick-lit-tyyppellä grafiikalla; olivat ne sitä tai ei. Kumpiin omat postaukseni painottuvat..?

Heikki Haapavaara kirjoittaa päivän Kauppalehdessä (5.2.) Lue naisia 2014! -kampanjasta. Sen aloitti kirjailija Joanna Walsh, täällä hänen kolumninsa aiheesta: http://www.theguardian.com/lifeandstyle/womens-blog/2014/jan/20/read-women-2014-change-sexist-reading-habits.

Twitterissä suositellaan nyt hashtagillä #readwomen2014 naisten kirjoittamia kirjoja luettavaksi erityisesti tänä vuonna.

Tässä minun TOP 5 suositukseni 2014:

1. Alice Munro
2. Doris Lessing
3. Haapavaarankin mainitsema Kaari Utrio!
4. Joyce Carol Oates
5. Charlotte Bronte




tiistai 4. helmikuuta 2014

Jennifer Egan: Sydäntorni



Tammi 2013

Eganin romaania alkaa lukea kuin klassista kummitusjuttua. Elämässä epäonnistunut Danny pakenee New Yorkin klubimaailman väkivaltaisia välienselvittelyjä Eurooppaan, auttamaan arvopaperimeklarina rikastuneen serkkunsa Howardin linnan restauroinnissa. Linna sijaitsee jossain Itävallan, Saksan ja Tsekin väleillä, tarkkoja koordinaatteja ei ole koska ”rajat liikkuvat koko ajan”. Näin romanttinen linna on asetettu häilyvälle alueelle, jollainen tarinakin on. Viitteitä siitä, että kuvitelma ja tosi limittyvät, on mukana koko ajan. 

Dannyä syö syyllisyys Howardin hylkäämisestä lapsena julman jekun seurauksena luolastoon, josta tämä hädin tuskin selviää hengissä. Mitkä ovat Howardin motiivit kutsua Danny linnaan? Dannyn todellisuudentaju alkaa häiriintyä. Paitsi että mikä on todellista? Koko elämä voi olla itsesuggestiota ja toisaalta koskettava tarina ja sen vaikutukset todellistakin todellisemmat. 

Tämä käy selväksi myös vankilan kirjoituskurssilla, jossa tarinat vievät mukanaan tai aiheuttavat kohtalokkaita seurauksia. Seuraamme jännitettä opettaja Hollyn sekä Rayn välillä, jonka tarina alkuperäinen linnaseikkailu tuntuu olevan. Kertomusten liikkuessa limittäin, huomaan rukoilevani että Dannyn ja Howardin kummituslinna ei paljastuisi kuvitelmaksi.  

Linnan Sydäntorni – linnoituksen ja myös psyyken viimeinen pakopaikka johon viedä turvaan rakkaansa – on mahtava satukuvaston kollaasi. Siellä majailee itsepäinen vanha paronitar, jonkinlainen sekoitus Tähkäpäätä ja syöjätärtä. Hän tarjoilee Dannylle mädän maan makuista viiniä 1800-luvulta, saaden tällä taikajuomalla aikaan suloisia harhoja. Tornin alla velloo öinen kasvillisuus mustana kuin meri. Sisäpihalla ammottaa mustana pohjaton, kauhulta löyhkäävä allas johon linnan aatelissuvun kaksoset ovat hukkuneet/hukutettu. Entäs sitten umpeen kasvaneet sypressipöheiköt tai maanalainen luolasto ja kidutuskammio, muhkeaa goottikuvastoa on roiskittu ilahduttavan reippaalla kädellä. 

Synkistä satujen metsistä siirrytään viimein Hollyn elämään. Elämän raunioilta ponnistanut entinen narkomaani, kahden pienen tytön äiti, koskettaa lukijaa riipivästi. Holly tuntee epätoivoista vetoa Rayhin ja tämän tarinaan. Ja niin käy, että Holly päätyy Rayn tarinassaan kuvailemaan linnaa kummasti muistuttavaan luksusretriittiin. Kirja jättää hänet uudistumisen kynnykselle. Tarina voi muuttaa todellisuutta.