torstai 30. tammikuuta 2014

Liza Klaussmann: Punaisen sään tiikerit

WSOY 2013

Sodanjälkeisen Amerikan ylempi keskiluokka viettää kesiään Martha's Vineyardsin pursiseuralla, auringossa kuumenneilla tenniskentillä, illallisilla, puutarhajuhlissa, venevajoissa ja osteribaareissa siemaillen Martineja, Whisky Soureja ja loputtomia GT:itä. 

Nick- ja Helena-serkusten avioliitot ovat kummatkin hivenen omituiset ja niin ovat rouvat itsekin. Salaisuudet, tragiikka, kieltäytyminen näkemästä todellisuutta ja kaiken sen huuhtominen alas shamppanjalla kasvot hilpeässä tekohymyssä on heille surullisen tuttua virheitä ja harha-askelia täynnä olevan elämän varrelta.

Serkusten lapset Ed ja Daisy ovat siltä vielä viattomia. Tai sitten turmeltuneita. Viimeistään kesänä jona saarella tapahtuu jotain hirvittävää, tuntuu pahuus leviävän kaikkeen ja kaikkiin. Kulissit säilyvät pystyssä ja perhe pitää yhtä, kuin pitäen viholliset lähellään. Pinnan alla jotain kuitenkin lähtee liikkeelle. Mutta kuka heistä onkaan pahin?

Ihanaa kuumien loputtomien kesien kuvausta, onnettomien avioliittojen kuvausta, sykähdyttävää pahuuden kuvausta. Klaussmann saa sekä inhoamaan että pitämään jokaisesta henkilöhahmosta. Huomaat tuntevasi sympatiaa jopa itse psykopaattia kohtaan.

Lue!

maanantai 27. tammikuuta 2014

Alice Munro: Kallis elämä


Tammi 2014

Jos haluaa kokeilla Munroa, kannattaa aloittaa Liian paljononnea -kokoelmasta. Se on mustan humoristinen ja ihastuttava. Myös Julkisia salaisuuksia -kirjan pikkukaupungin salaisuudet ja ihmiskohtalot hienovaraisine käännekohtineen osuivat. Munron novellikokoelmista ehkä synkin on juuri Kallis elämä. Samalla myös kiinnostavin, sillä neljä viimeistä novellia valottavat kirjailijan omaa lapsuutta. Miten kirjailijasta tulee kirjailija? Munron lapsuutta leimasivat vaikea äiti, joka halusi hienompaa elämää kuin heidän oli. Samoin vilkas mielikuvitus ja kyky nähdä draama ihmisten kohtaamisissa ja arjen oudoissa tapauksissa.  

Alice Munro ei tuhlaa tilaa maalailulle. Kertomukset sukeltavat päähenkilöidensä elämään pää edellä ja etenevät säästeliäästi ja varmasti kuin jyrä kertoen oleellisen. Ja Munro näkee tuon oleellisen vivahteissa, joita muut eivät näe, ja osoittaa ne lukijalle tarkalla psykologisella silmällä. Tarkkailija tuntuu olevan humaani, mutta ei dramatisoi, ei alleviivaa, ei tuomitse. Kertomuksissa on yleensä seesteisen pinnan alla terävä kärki ja käänne, joka yhtäkkiä vetäisee maton lukijan jalkojen alta ja jättää haukkomaan henkeään.

Kuulostaako korkealentoiselta? Munroa on vaikea kuvata toisin. Mainittakoon, että kertomukset ovat myös hyvin viihdyttäviä. 82-vuptias Alice Munro on kertonut, että tämä on hänen viimeinen kirjansa. Neljässä omaelämänkerrallisessa tekstissä hän kertoo sanovansa kaiken tärkeimmän koko uransa varrelta.

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Leon Leyson: Poika joka pelastui. Shindlerin listan kuopus.






Tammi 2014.


Pieni  kertomus puolanjuutalaisten kohtalosta toisen maailmansodan aikana. Leon Leyson oli Shindlerin listan nuorin pelastunut, joka työskenteli pienen kokonsa vuoksi puulaatikolla seisten ammusmuotteja valmistamassa. 

Jokainen on varmasti esiteininä lukenut läpi holokaustia koskevan kirjallisuuden, eikä tämä sen helmiin (Martin Gray: Kaikkien rakkaitteni puolesta, Gerald Green: Polttouhrit, Fania Fenelon: Auschwitzin tyttöorkesteri, Leon Uris: Mila 18) verrattuna loista kirjallisilta ansioiltaan. 

Historiallisena kertomuksena tämä silti on kiinnostava; mikä oli Puolassa sodan kulku, miten viha hiipi yhteiskuntaan ja vainot eskaloituivat.

Lapsen näkökulmasta kirjoitetussa kirjassa nousevat vahvasti esille hätä sisaruksista ja vanhemmista ja heidän kärsimyksensä vierestä katsominen. Samoin tunne äärimmäisestä epäoikeudenmukaisuudesta. Kirja herättävin kohta oli kun Leonia perheineen kävelytettiin Krakovan getosta työleirille kaupungin läpi. Muurin takana, vain korttelin päässä elämä oli jatkunut normaalina. Kaupungissa ihmiset kävelivät töihin ja kouluun ja välttivät katsomasta ryysyistä, sairasta, laihaa joukkiota – entisiä naapureitaan ja ystäviään – joka laahusti yhdestä helvetistä toiseen. 

Miten he antoivat sen tapahtua, on lapsen kysymys. ”Me emme tienneet”, ei ole vastauksena riittävä. 

Kirja julkaistaan Suomessa 27.1.