Tervassa tarpomista...

...on Irvingin uusi kirja Viimeinen yö Twisted Riverillä. (Ainakin kun tartuin siihen välipalaksi lukemani Veren voiman jälkeen).

Taidan yhtyä joidenkin näkemyksiin, että kustannustoimittajan punakynä olisi voinut olla vähän kärkkäämpi.

Olen lukenut aikoinani Garpin maailman, Kaikki isäni hotellit ja Oman elämänsä sankarin ja pidin niistä kovasti. Samalla tunnistin toteavan ja selostavan tyylin ajoittaisen pitkäpiimäisyyden. Se todella pääsee kukoistuksiinsa tässä teoksessa.

Tarina sinänsä on ihan koukuttava, mutta sen pinnalla kulkee pitsimäinen kuvio tapahtumia, henkilöitä ja paikkoja. Juuri kun päästään asiaan, liu'utaan jälleen takaumaan jossa luetellaan hengästyttävä kokoelma henkilönnimiä ja taustoja.

Olen jo puolessavälissä, kun eilen illalla mieleeni hiipi kerettiläinen ajatus jättää kirja kesken. Harrastan sitä harvemmin (ellen sitten ihan alkusivuilla). Luulen että tarvon Irvingin loppuun ja sitten toivotan kirjailijan eläkkeelle, ainakin minun lukemistostani.

Keskenjääneiden kirjojen (ja uupuvien arvostelujen) kerho

Kylläpä on ollut vaikeaa aloittaa kirjoittaminen uudestaan! Olen potenut huonoa omaatuntoa samalla kun viikot vierivät ja arvosteltavien kirjojen pino kasvaa ja alkaa jo uhkaavasti huojua...

Totuus on että olo on ollut heikko suht pitkään ja samalla olen tehnyt paljon töitä. Mälsää!

Sydämellinen kiitos muuten kaikille onnitteluista.

Aloitin viikonloppuna John Irvingin Viimeinen yö Twisted Riverissä, joka on piitkä ja koukuttava. Aloin olla jo tarinassa sisällä neljänneksen lukeneena. (Ja tyytyväinen itseeni, kun en lue vaihteeksi roskaa.) Mutta, mutta. Sitten sain käsiini Charlaine Harrisin Veren voima.

Olen ollut katkera, kun en jaksa valvoa maanantaisin ja katsoa True Blood -sarjaa. Odotan äitiyslomaa vain siksi, että voin lainata DVD-paketin ja katsoa sarjan putkeen. Kirja auttaa ensi hätiin; luin muutaman ekan sivun ja se on juuri niin raflaava ja saippuasarjamainen kuin odotinkin. Luulen, että joudun lukaisemaan sen nyt Irvingin välipalana. (Jotkut kirjat vaativat sellaisia.)

Katsoin muuten jokin aika sitten lukupiirini suositteleman ruotsalaisen vampyyrileffan Ystävät hämärän jälkeen (Låt den rätte komma in). Suosittelen! Ei ollut pelottava, mutta tunteita herättävä ja hyvin erilainen.

Vielä en voi luvata täysin ryhdistyväni, mutta yritän parhaani...!