...on Irvingin uusi kirja Viimeinen yö Twisted Riverillä. (Ainakin kun tartuin siihen välipalaksi lukemani Veren voiman jälkeen).
Taidan yhtyä joidenkin näkemyksiin, että kustannustoimittajan punakynä olisi voinut olla vähän kärkkäämpi.
Olen lukenut aikoinani Garpin maailman, Kaikki isäni hotellit ja Oman elämänsä sankarin ja pidin niistä kovasti. Samalla tunnistin toteavan ja selostavan tyylin ajoittaisen pitkäpiimäisyyden. Se todella pääsee kukoistuksiinsa tässä teoksessa.
Tarina sinänsä on ihan koukuttava, mutta sen pinnalla kulkee pitsimäinen kuvio tapahtumia, henkilöitä ja paikkoja. Juuri kun päästään asiaan, liu'utaan jälleen takaumaan jossa luetellaan hengästyttävä kokoelma henkilönnimiä ja taustoja.
Olen jo puolessavälissä, kun eilen illalla mieleeni hiipi kerettiläinen ajatus jättää kirja kesken. Harrastan sitä harvemmin (ellen sitten ihan alkusivuilla). Luulen että tarvon Irvingin loppuun ja sitten toivotan kirjailijan eläkkeelle, ainakin minun lukemistostani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti