En malttanut odottaa Harrisin Southern Vampire Mysteries -sarjan toisen osan suomennosta, vaan ostin sen englanniksi. Halusin myös vertailla suomennosta (jota on kirjabloggarien keskuudessa arvosteltu) ja alkuperäistekstiä.
Tulin siihen tulokseen, että teksti on kioskikirjallisuudesta tyylinsä lainaavaa, mutta se toimii englanniksi. Alkuperäiskielellä myös etelävaltioiden puhetyyli pääsee luomaan kirjaan tunnelmaa. Samoin Sookien oma ääni, joka on naivin suoraa ja josta kirjan hauskuus kumpuaa, tulee läpi aidompana. Suomennoksessa se kuulosti paikoin heikkoälyiseltä.
Sinänsä suomennos oli minusta hyvä, ja totuus on että teksti on yksitasoista eikä mitään metafysiikkaa. Mutta sellaisenaan hurjan hyvää viihdettä.
Toinen osa kertoo telepaattisen tarjoilijattaren, Sookien, seikkailuista Dallasissa, jonne hänet on lähetetty ottamaan ajatuksenlukukyvyillään selvää vampyyriyhteisön kadonneen jäsenen olinpaikasta. Ollessaan vampyyri-Billin tyttöystävä, mielletään Sookie tämän omaisuudeksi ja kykynsä ansiosta mielenkiintoiseksi resurssiksi, jota voi tarvittaessa käyttää vampyyrien intressejen ajamiseen. Myös Bill itse on hieman tätä mieltä. Tämä luonnollisesti harmittaa Sookietä ja lukijaa.
Kirjaan marssitetaan uusia yliluonnollisia olentoja, kuten verenhimoinen mainadi Callisto ja ihmissudet. Sookielle selviää että muodonmuuttajatkin ovat organisoituneet ja areenalle astuu myös anti-vampyyriorganisaatio, josta tulevat kovasti mieleen aborttiklinikoiden ulkopuolella aseiden kanssa vaanivat äärioikeistolaiset uskonnolliset liikkeet.
Myös Sookien kotikaupunki Bon Tempsissä tapahtuu taas murhia. Kysymys kuuluukin, minkälainen asukasluku kaupungissa on (väkivaltainen kuolleisuus on huomattavan suurta...) ja riittääkö populaatiota jos jokaisessa kirjassa kaatuu siviilejä samaan tahtiin.
Sookie selvittelee kumpaakin tapausta ja kirjailijan kunniaksi täytyy sanoa, että (mies)vampyyrit eivät aina ehdi hätiin (erityisesti päiväsaikaan) vaan sankaritar saa itse pelastaa itsensä kiperistä tilanteista.
Kuten aikaisemmassa postauksessa mainitsin, eroottinen lataus kirjoissa on huomattava ja Sookien kimpussa pyörivät himokkaat vampyyrit tms. olennot alkavat jo vähän kyllästyttämään.
Living dead in Dallas jatkoi hyvin ensimmäistä osaa ja eri tapahtumapaikka toi vaihtelua. Billin ja Sookien suhteen haasteet ovat punainen lanka, joka ilmeisesti jatkuu läpi sarjan. Vaaramomentteja siihen tuo mm. valta-asemassa korkeammalla oleva viikinkivampyyri Eric.
Kirjoja on saatavilla real life -kirjakaupoistakin eri painoksina ja eri kansikuvilla. Taidan siirtyä niihin vähän Harry Potter -tyyppisiin, lastenkirjoilta näyttäviin. Jouduin nimittäin selittämään neljävuotiaalleni, mitä ihmettä ylläolevassa kansikuvassa tapahtuu.
Tulimme siihen tulokseen että poika ja tyttö ovat kaatuneet moottoripyörällä pimeällä, sateisella tiellä, eikä heillä ollut kypärää. Niinpä tytöstä tulee vähän verta ja hän tarvitsisi laastaria. Tarkkasilmäinen kaveri tosin totesi, että kuvan pojalla on monsterihampaat. En siis tiedä menikö selitys täysin läpi. Ja vampyyrikirjoista pitävä äiti sai kärsiä huonosta omastatunnosta lukemistonsa mahdollisesti aiheuttamien traumojen ja painajaisten takia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti