Olen salaa kioskikirjallisuuden ystävä. Kirjapiirimme kesäiseen terassitapaamiseen oli tarkoitus lukea vapaavalintainen Harlekiini- tms. romaani. Harmikseni lähi-Siwasta löytyi vain paksuja Nora Robertsin romaaneja.Olisin halunnut lukea juuri sellaisen ohuen, taipuisan, pehmeän Harlekiinin, joita kassojen vierustat olivat täynnä kun olin pieni. Kannessa mielellään komea, vakava mies lääkärintakissa tai kuunvalossa kylpevä pariskunta: nainen kallistaa kiiltävähiuksista päätään taaksepäin ja mies katsoo ihaillen hänen notkeaa kaulaansa.
Siitä päästäänkin vampyyreihin. (Terassitapaaminen peruuntui, mutta saatan silti salaa lukea yhden Harlekiinin). Charlainen Harrisin Veren voiman englanninkielinen alkuperäisteos (Dead until dark) oli pienen piirin fanittama sarjan aloituskirja, joka räjähti suosioon True Blood -telkkarisarjan kautta.
Lähetysaika on varsin myöhä, ja tiedän useita, jotka ovat kypsässä kolmenkympin iässä alkaneet harkita televisioluvan maksamista (en tunnusta puhunko itsestäni) havaitessaan että jakson voisi seuraavana päivänä katsoa Yle Areenalta tunnuksilla. (Miksei Yle ole kertonut TÄTÄ sosiaalisessa mediassa?)
Gummerus käänsi kirjan ja nimestä ilmeisesti äänestettiin. Sekä englanniksi että suomeksi lukeneet ovat arvostelleet käännöstä kömpelyydestä. Itse sain vaikutelman että kirja on kirjoitettu kieli loivasti poskessa, päähenkilön näkökulmasta itseironisesti (häntä pidetään hieman vajaana), tyyliin Rei Shimura.
Pidin kirjasta, henkilöistä ja tarinasta, vaikka se vahvistaisikin kirjamakuni olevan kioski(roska)kirjallisuuteen painottuvaa. Vampyyritarinat ovat aina olleet suosikkejani ja tässä on uusi, erilainen asetelma, josta saa paljon irti.
Vampyyrit ovat lainsuojaa nauttiva vähemmistö, joihin suhtautuminen vaihtelee palvonnasta poliittiseen korrektiuteen ja lynkkaushaluihin. Tapahtumapaikka syvällä etelässä alleviivaa rinnastuksia mustien asemaan tai homoseksuaaleihin.
Päähenkilö Sookie on telepaatti ja tarjoilija. Hän heittäytyy suhteeseen vampyyrin kanssa, ja samalla murhasarja piinaa hänen lähipiiriään. Sookien epäkuollut on luonnollisesti todellinen hottis ja toisin kuin Twilightissa, ei suhteen täyttymystä kovin kauaa tarvitse jäädä odottelemaan. Vampyyriseksin kuvaukset olisi voinut jättää hieman vähemmällekin.
Toisaalta 15-vuotiaana olisin luultavasti lukenut niitä hyvinkin mielelläni. Ei siis valiteta, jos kerran tartun kirjaan jonka kohderyhmän äärirajoilla luultavasti olen.
Kirjassa tapahtumat seuraavat toisiaan vinhaa vauhtia. Murhat sivuutetaan suurinpiirtein toteamuksella, samoin päähenkilön lapsuuden mustat kokemukset; ja taas pussaillaan vampyyrin kanssa. Lukiessani hykertelin ääneen, miten paljon tarinasta on luultavasti saatu irti TV-sarjassa. En malta odottaa, että pääsen katsomaan jaksoja.
Kaiken kaikkiaan: Sookie on ihana reipas hömppäsankaritar ja Veren voima loistavaa viihdettä! Loppukesän jatko-osaa odotellessa...
Mun mielestä Sookie-kirjoissa on parasta juuri päähenkilön rehellinen oma ääni, joka mun mielestä on sarjassa kadonnut. Mutta sen nyt olisi tietysti voinut arvatakin.
VastaaPoistaSaapa nähdä kuka näistä kirjoista Suomessa innostuu. :)
Olin keväällä Jenkeissä ja siellä tämä Sookie Stackhouse on aivan mieletön ilmiö. Jopa 35 -vuotias snobi ystäväni on koukussa näihin kirjoihin ja tv-sarjaan, joten pitihän minunkin aiheeseen tutustua. Nyt olen lukenut kahdeksan kirjaa englanniksi ja juuri ostin kirjan suomeksi. Minun mielestä tuo suomennetun kirjan nimi Veren voima toimii hyvin. Jenkeissä kakissa kirjojen nimissä on sana dead, onkohan suomalaisella kustantajalla tarkoitus käyttää tuota veri -sanaa kaikissa sarjan kirjoissa? Tv-srjan ekan kauden katsoin jo DVD:lta ja kakkoskausi on tulossa kauppaan tällä viikolla. Harkitsen myös vakavasti Canal+ tilaamista kun tv-sarjan kolmas kausi alkaa siellä syksyllä :)
VastaaPoistaEn kyllä olisi koskaan uskonut koukuttuvani johonkin ilmiöön tällä tavalla :)
Mahtavaa! Olen pitkään empinyt, lukisinko näitä kirjoja vai ei. Olen katsonut sarjaa aivan ossissa, mikä on poikkeuksellista koska katson melko vähän telkkaria. Ja kun kerrankin löytää hyvän sarjan, en haluaisi lässähdyttää sarjan katsomisen iloa lukemalla kirjat ja pettymällä niihin. Kaverin hyllystä plarailin pikavauhdilla englanninkielisiä alkuperäisteoksia aika paljon, mutta tyyli vaikutti sen verran roskaiselta, ettei se mitenkään absoluuttisesti houkutellut. Mutta ehkä uskaltaudun tuota eka osaa kuitenkin kokeilemaan innoittamanasi - johan siihen perustuva ykköskausi ehti loppuakin telkkarissa, joten sitä ei voi enää spoilatakaan itseltään...
VastaaPoistaOlen lukenut pari kirjaa 1980-luvun roskahittikirjailijalta Virginia Andrewsilta, ja jotenkin sellainen fiilis on, että Charlaine Harris vampyyreinen hieman samoilla metsästysmailla liikkuu. Mene tiedä...
Salla, et spoilaannu juuri ollenkaan vaikka luet kirjat. Katson just tuota TB:n kakkoskautta ja se on todella erillainen kuin kirjat. Ihan joutuu jännittämään, miten tässä käy! :O
VastaaPoistaMarjis, Salla ja anonyymi, veikkaan että kirjoista tulee hitti myös Suomessa. En malttanut odottaa käännöstä ja halusin myös vertailla kieltä eng-suomi, koska siitä tuli kommentteja mm. teiltä. Ostin siis tokan osan englanniksi (Akateemisessa oli erikoishintaan pakettina myös KAIKKI sarjan kirjat - sitä en sentään vielä ottanut). Kirja on loistavaa vampyyriviihdettä, vaikka tämä eroottinen puoli tuntuu vain vahvistuvan tokassa kirjassa... Kaikki ovat Sookien kimpussa jatkuvasti. :-)
VastaaPoistaIte olen lukenut kaikki kymmenen kirjaa, ja voinen todeta ettei sarja tosiaan ole kovinkaan tiukassa otteessa kirjan kanssa. Voit siis huoletta lukea kirjan (ja todeta sen hyväksi) että katsoa sarjaa, menettämättä juonesta sen kummempaa.
VastaaPoistaSanna, kuulostaa hyvältä ja harvinaiselta, että sekä kirja että TV-sarja ovat löytäneet oman sävynsä joka ei aiheuta harmitusta "ei se noin mennyt...".
VastaaPoista