Albert Bonniers Förlag, 2007.
Smuts on perhedraama, joka rypee ruotsalaisen yhteiskunnan oikeamielisyyden pimeissä kulisseissa. Kirja kertoo menestyvän asianajaja Jonas Wahlin perheestä, johon kuuluu energinen uraäiti Rebecca, 14-vuotias tytär Emma ja teinipoika.
Täydellinen talo, sisustus ja puolisoiden lämminhenkisen ymmärtävä kommunikointi ja kotitöiden jako on luonnollisesti täyttä fasaadia. Todellisia asioita ja tunteita ei kerrota, eikä kysytä.
Lopulta kyse on ihmiskaupasta ja prostituutiosta.
Kaikki voivat pahoin törmäillessään yhteiskunnan tabuihin ja rikkoessaan sopivaisuussääntöjä. Lukijalle rakennetaan mahdollisuus tuntea henkilöitä kohtaan niin inhoa kuin sympatiaakin.
Enimmäkseen tunsin kuitenkin tympääntymistä.
Miksikö? Olen lukenut erinäisen määrän ruotsalaisia dekkareita, joiden joukossa on aivan helmiä sekä paljon käypää viihdettä. Ruotsalaiset lajinsa edustajat ovat tyypillisesti yhteiskuntakriittisiä. Tähän kuuluu usein ”oikeat mielipiteet”.
Niitä tässä kirjassa riittää.
Kun onneton tytär Emma kokee seksuaalisen heräämisen, aiheuttaa se luonnollisesti kärsimystä, halveksuntaa ja masennusta (koska yhteiskunta kontrolloi ja paheksuu naisen seksuaalisuutta). Neuroottinen äiti taas saa kokea, ettei uranaisen elämä ole helppoa vaikka hänen miehensä tiskaakin kotona. Isä taas käyttää maksullisia naisia, mutta kärsii tästä.
Kirjassa ei ollut jännitystä, eikä juonen vetävyyttä. Henkilöhahmojen ongelmat olivat niin kyllästyttäviä ja moneen kertaan kaluttuja, ettei heitä jaksanut sympatiseerata. Myös aihe, ihmiskauppa, on käsitelty dekkareissa tuhanteen kertaan, eikä siitä saada irti mitään uutta. Kirjassa ei myöskään ollut huumoria, nokkeluutta tai vauhtia. Ainoa ilo oli halpahintainen ”siitäs-sai”-nautinto lopussa.
Tuomio: Ryppyotsaista ruotsalaisuutta. Suuhun jäi ummehtunut maku.
Smuts on perhedraama, joka rypee ruotsalaisen yhteiskunnan oikeamielisyyden pimeissä kulisseissa. Kirja kertoo menestyvän asianajaja Jonas Wahlin perheestä, johon kuuluu energinen uraäiti Rebecca, 14-vuotias tytär Emma ja teinipoika.
Täydellinen talo, sisustus ja puolisoiden lämminhenkisen ymmärtävä kommunikointi ja kotitöiden jako on luonnollisesti täyttä fasaadia. Todellisia asioita ja tunteita ei kerrota, eikä kysytä.
Lopulta kyse on ihmiskaupasta ja prostituutiosta.
Kaikki voivat pahoin törmäillessään yhteiskunnan tabuihin ja rikkoessaan sopivaisuussääntöjä. Lukijalle rakennetaan mahdollisuus tuntea henkilöitä kohtaan niin inhoa kuin sympatiaakin.
Enimmäkseen tunsin kuitenkin tympääntymistä.
Miksikö? Olen lukenut erinäisen määrän ruotsalaisia dekkareita, joiden joukossa on aivan helmiä sekä paljon käypää viihdettä. Ruotsalaiset lajinsa edustajat ovat tyypillisesti yhteiskuntakriittisiä. Tähän kuuluu usein ”oikeat mielipiteet”.
Niitä tässä kirjassa riittää.
Kun onneton tytär Emma kokee seksuaalisen heräämisen, aiheuttaa se luonnollisesti kärsimystä, halveksuntaa ja masennusta (koska yhteiskunta kontrolloi ja paheksuu naisen seksuaalisuutta). Neuroottinen äiti taas saa kokea, ettei uranaisen elämä ole helppoa vaikka hänen miehensä tiskaakin kotona. Isä taas käyttää maksullisia naisia, mutta kärsii tästä.
Kirjassa ei ollut jännitystä, eikä juonen vetävyyttä. Henkilöhahmojen ongelmat olivat niin kyllästyttäviä ja moneen kertaan kaluttuja, ettei heitä jaksanut sympatiseerata. Myös aihe, ihmiskauppa, on käsitelty dekkareissa tuhanteen kertaan, eikä siitä saada irti mitään uutta. Kirjassa ei myöskään ollut huumoria, nokkeluutta tai vauhtia. Ainoa ilo oli halpahintainen ”siitäs-sai”-nautinto lopussa.
Tuomio: Ryppyotsaista ruotsalaisuutta. Suuhun jäi ummehtunut maku.
Kiitos, KP. Ei tarvitse poimia ks. kirjaa käteensä. Luen itse parhaillaan toiseen kertaan Aikamatkustajan vaimoa, tällä kertaa englanniksi. Nautittavaa lukemista, vaikka alkuosa kirjasta putosikin uima-altaaseen ja kastui.
VastaaPoistat. eepi
Hei Eepi! Aikamatkustajan vaimo on siis ilmeisesti hyvä? Näin sen pokkarihyllyssä valitessani kesälukemista, mutta jätin siihen koska en tiennyt oikein minkä tyyppinen kirja se on. Suosittelet siis?
VastaaPoista