lauantai 20. helmikuuta 2010

Kaavamaista Caprilla


Kira Poutanen: Rakkautta al dente. WSOY, 2009.

Suomalainen chick lit seurailee esikuviaan uskollisesti. Jotenkin tuntuu että lajityyppi on kuitenkin Poutasen kirjassa vedetty peräti hieman läskiksi. Becky Brandon née Bloomwood tai Olivia Joules ovat tervejärkisyyden rajoilla, niin että tunnistamme heidän pöhköilyistään itsemme, mutta sekoilu säilyy herttaisella tasolla. Lara Autio alkaa tuntua lähes epämiellyttävältä itsekkyydessään ja älyvapaudessaan. Kun Becky on aina kultainen ja jopa epäitsekäs, on Lara aina saajan puolella.

Alun heppoisa mukahauskuus tökki todella pahasti. Kun päästään Italiaan on meno jo onnistuneempaa. Jännitteet eli 1) julkinen mokailu ja 2) suhteen säilyminen, lässähtävät kuitenkin nopeasti. Joitain helmiä nopeatempoisesta sanailusta löytyy, mm. Laran anopilleen tuliaisiksi tuoma HK:n sininen lenkki, "il maccaro azzurro".

Keskivaiheilla kirja kuitenkin veti ja nostatti hymyäkin huulille. Ehkä se on suunnattu minua 10-20 vuotta nuoremmille neideille. Toisaalta luen hyvinkin mielelläni himoshoppaajan edesottamuksista. Mene ja tiedä.

Suosittelen siskontytölle 15-v italianlomalla.

Ja juoni kiinnostuneille pikaisesti: Lara Autio on edellisessä kirjassa hilppaissut karkuun omista häistään ja nyt seukkaa Pariisissa ihanaisen Ericin kanssa. Eric on ranskis-italo ja vie Laran tapaamaan perhettään Caprin paratiisimaiselle saarelle. Alemmuudentuntoa anopin ja seksipommisiskon edessä poteva Lara sotkeutuu mitä kummallisimpiin asioihin ja onnistuu itseruskettamaan itsensä sebraksi. Kieroja veitikoita pyörii ympärillä mm. nakurannoilla eikä itsensä tekeminen tykö toiveminiäksi ole helppoa.

9 kommenttia:

  1. Rakkautta, al dente. Onkohan tuo samaa sarja kirjan Ruokaa, amore kanssa? En tosin muista kirjoittajaa, mutta se oli ainakin mielestàni hauska, enkà ole 15 vee vaan làhes tuplat. Saattoi toki johtua, ettà kirja miellytti nimenomaan italiassa tapahtuvien asioiden vuoksi, koska tààllà kuitenkin asustelen.
    Hyvàà viikonloppua :D

    VastaaPoista
  2. Sama päähenkilö seikkailee Poutasen edellisessä kirjassa, Rakkautta au lait, joka tapahtuu Ranskassa. Googletin Ruokaa amore -kirjan ja se oli Anthony Cappellan kirjoittama. Minuakin viehätti Rakkautta, al dente -kirjassa se, että se tapahtuu Italiassa. Kirjailija itse asuu Ranskassa. Mielestäni hän olisi voinut saada enemmän irti "sisäpiirin" näkemyksestään ko. kulttuureihin, mutta tästä hän ei saa paljoa irti: kirjan olisi voinut yhtä hyvin kirjoittaa joku, joka on pikkuisen matkustellut Ranskassa ja Italiassa.

    VastaaPoista
  3. Ruokaa Amore painii aivan eri sarjassa kuin tämä teos. Viime aikoina olen lukenut ruokaan liittyviä romaaneja ja siksi tämäkin tarttui mukaani kirjastosta. Minun lukukokemukseni alku on juuri kuin kirjapedon tökkivä juuri tekohauskuuden ja päähenkilön itsekeskeisyyden vuoksi.

    VastaaPoista
  4. Sisko, luin arvostelusi ja huomasin että jätit kirjan peräti kesken:
    http://www.lukuhimo.vuodatus.net/blog/2387167/poutanen-kira-rakkautta-al-dente/

    Ruokaa, amore kuulostaa hyvin ruokahalua herättävältä... :)

    VastaaPoista
  5. Ruokaa amore on hyvä samoin saman tekijän Napolilainen naimakauppa.
    Ruokaan/ruoanvalmistukseen liittyen, oletko lukenut Lumoavien mausteiden kahvilaa?

    Linkki nimestä.

    VastaaPoista
  6. mä luin tossa vähän aikaa sitten poutasen "kotimatka" ja se oli kyllä niin hepponen, ettei kiran kirjat jaksa enää kiinnostaa. tämä arvostelu sinetöi valitun linjan :)

    VastaaPoista
  7. Mä luin (lehteä varten) taannoin sekä Rakkautta au lait että Kotimatkan, ja ne olivat toinen toistaan kamalampia. Lara henkilöhahmona on raivostuttava. Huonoa hömppää, jossa epäillään lukijan älyllisyyttä.

    VastaaPoista
  8. Auts, tuli huono omatunto kun näin rumasti sanoin Poutasen kirjoista. Voihan siis olla että ne ovat jonkun mielestä ihan hyviä! Minä vaan en tykännyt.

    VastaaPoista
  9. Sisko, en ole lukenut Lumoavien mausteiden kahvilaa - kiitos vinkistä, vaikutti mielenkiintoiselta.

    Salla ja anni.m - harmillista että kotimainen chick lit on näin heppoista. Suomineito sekoilemassa maailmalla -teemasta luulisi saavan irti vähän laadukkaampaakin komediaa.

    Luin Kinsellan Kevytkenkäisen kummituksen juuri, ja muistin että lajityyppi voi olla myös todella hauskaa, viihdyttävää ja hyvälle tuulelle tuovaa. Laitan arvostelun kunhan kerkiän.

    VastaaPoista