Melania Mazzucco: Vita, elämäni

Avain, 2004.

Yritin lukea tämän italiaksi, huonolla menestyksellä. Kieli on kaunista ja monitasoista ja dialogi vilisee murteellisia ilmaisuja. Välillä en siis ymmärtänyt moneen kappaleeseen oikein missä mennään.

(Mielenkiintoinen ilmiö muuten, sama kuin yrittäisi tihrustaa ja tihrustaa katsettaan sumun läpi, saa jonkun aavistuksen ääriviivoista, muttei vaan saa tarkennettua katsettaan...)

Suomeksi onnistui jo huomattavasti paremmin, herran kiitos.

Joku bloggari (anteeksi, en muista kuka, saa ilmoittautua) vertasi kirjaa Frank McCourtin Seitsemännen portaan enkeliin. McCourtin kirja on kuitenkin humoristisempi (kaikessa surkeudessaan), kokemuksellisempi ja keskittyy lapsuuteen. Vita, elämäni on eeppisempi, laajempi, toivottomampi.

Kirja kertoo kirjailijan suvun tarinaa. Mazzuccoja muutti Amerikkaan pienestä eteläitalialaisesta Tufon kylästä. Joltakin jäi kotimaahan vaimo rähmivien silmien takia, joillakin oli varaa lähettää vain poika meren taakse. Diamante ja Vita ovat kaksi lasta jotka lyöttäytyvät yhteen laivamatkalla. Heidän kohtalonsa ovat yhteen kietoutuneet, mutta erilliset. Melkein vertaisin heitä Alkulukujen yksinäisyyden parivaljakkoon; lukija selkeästi tietää että he kuuluvat yhteen, mutta he eivät vain saa toisiaan...

Sankarittaren nimi Vita merkitsee elämää ja se onkin tarkennettu kirjan suomenkieliseen nimeen. Diamante taas on kova kuin jalokivi, mutta hän murtuu ja muuttuu enemmän elämän myötä. Lasten elämä on kovaa, poikien täytyy elättää itsensä raa’alla työllä ja tytöt eivät ulkoilmaa tai auringonpaistetta näe puurtaessaan koko päivän keittiössä. Kotikylästä haaveillaan, sekä vaurastumisesta uudessa maassa.

Mazzucco on tehnyt paljon taustatutkimusta kirjaa varten. Välillä hän kertoo, mikä on historiallista tietoa ja mikä aukkojen fiktiivistä täytettä. Tämä etäännyttää hieman tarinasta, vaikka onkin mielenkiintoista.

Sen perusteella mitä ehdin lukea teosta alkuperäiskielellä, on suomentajalla ollut aikamoinen työ päättää mitä sitaatteja jättää italiaksi ja miten kääntää murreilmaisut. Siirtolaiset puhuvat esimerkiksi ”englantia” foneettisesti italiaksi, ja välillä kesti hetken ymmärtää mitä tarkoitetaan. Esimerkiksi huudahdus: ”Uazza marro?” merkitsee ”What’s the matter?”... :)

Minulle oli yllätys minkälaisena paarialuokkana italialaisia siirtolaisten joukossa pidettiin. Mazzucco on tehnyt taustatyönsä hyvin ja kuva siirtolaisten New Yorkista arjen yksityiskohtineen on uusia maailmoja aukaiseva.