torstai 7. heinäkuuta 2011
David Nicholls: Sinä päivänä
Otava 2011.
Näin käy joskus. Joku muu sanoo kirjasta jo kaiken. Nyt se oli Juhani Karila HS:n arvostelussa.
Samaa mieltä olemisen lisäksi voin ainakin julistaa kirjan Heinäkuun Viralliseksi Kesäkirjaksi! Tämä on takuukamaa rannalle ja riippumattoon oikeastaan kolmesta syystä.
Ironinen ja nokkela dialogi jaksaa naurattaa (Nicholls käsikirjoittanut mm. Rimakauhua ja rakkautta -sarjaa). Tarinassa on hauskuuden vastapainona tummia sävyjä - eikä vain messevää draamaa vaan perusharmaata elämän luisumista ohi. Sen lisäksi tarinaan todella voi eläytyä, jos on joskus ollut angstissa ryveskelyä tyylikkäänä pitävä nuori opiskelijaneitokainen tai vastaavasti nuori kundi jonka ammatinvalinta perustuu siihen, mikä on tyylikkäintä ilmoittaa ammatikseen baarissa tapaamalleen tytölle (kirjanpitäjä? valokuvaaja?).
Tarinan kaksikko Emma (se tiedostava opiskelijatyttö alemmasta sosiaaliluokasta) ja Dexter (komea, etuoikeutettu poika, jonka katse tähyää Emman olan yli parempia maisemia, parempaa tulevaisuutta, parempia seuralaisia...) tapaavat viimeisenä päivänä yliopistolla. Satunnaisen kohtaamisen oli tarkoitus jäädä sellaiseksi, mutta Em ja Dex takertuvat toisiinsa jollain näkymättömällä kuminauhalla, joka vetää heitä välillä lähemmäs ja välillä kauemmas toisistaan. Side kestää Dexterin ekstaasinhuuruiset TV-juontajavuodet, Emman torjuvan itseironian ja hautautumisen pikaruokapaikan tarjoilijaksi, seurustelut paremman puutteessa tai näyttämisen halusta, perheenperustamiset ja -hajoamiset.
Ja tulevaisuus, joka näytti niin kaukaiselta, tulee loppujen lopuksi pikemmin kuin odottikaan. Aikaa ei olisi syytä tuhlata... Sujauta tämä olkikassiisi nenäliinapaketin kera. Sniff.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kiitos nenäliinavaroituksesta!
VastaaPoistaTämän lukeminen kiinnostaa aina vain enemmän ja enemmän, varsinkin kun luin nyt nämä kaksi arvostelua! :)
VastaaPoistaAjattelin tänään kirjoittaa samasta kirjasta, sillä luin Nichollsin juhannuksena laiturilla. Täydellinen kesäkirja, vaikka en olisi paheksunut pientä tiivistämistäkään. Nopeasti sen silti luki, kirja kulki kuin itsestään. :)
VastaaPoistaHesarin arvio oli myös oikeasti hyvä ja sen jälkeen tuli itselleni tunne, että mitä mie nyt tästä sanon.
Odotan tosi paljon tämän lukemista! Ja blogistani löytyy haaste sinulle. :)
VastaaPoistaHesarin jutun ja kommenttiesi jälkeen kirja on aivan pakko saada pian lukupinoon. Etenkin tuo lause "tulevaisuus, joka näytti kaukaiselta, tulee pikemmin kuin odottikaan" houkutti - on nimittäin niin totta, sanoo täti...
VastaaPoista