Harrisin Sookie Stackhouse -sarjan, johon True Blood perustuu, uusin putkahti postiluukustani AdLibriksen paketissa viikko sitten.
Kirja toimi yhä vaikka oli jo 12. osa. (Ja kyllä, olen lukenut ne kaikki...) Se oli suorastaan paluuta sarjan alkuosan tunnelmaan. Sookie käy tarjoilijan töissään, järjestää baby shower -kutsuja, leikkaa hiuksensa ja tyhjentää sukutalonsa ullakkoa.
Sarjan hauskinta antia onkin juuri Sookien naapurintyttömäinen etelävaltioiden arkielämä Bon Tempin kaupungissa ja sen kontrasti yliluonnollisen kanssa. Sookien sisäinen ääni on toinen kerrontaa kannatteleva ja varsin humoristinen elementti. Ajatuksenluku taas on saanut sarjan edetessä vähemmän roolia, vaikka se oli alussa koko jutun clue ja hauskuus.
Arjen toimia hankaloittavat Sookien rapistuneessa metsän keskellä sijaitsevassa talossa majailevat sukulaiset, jotka sattuvat olemaan keijuja. Ovatko he todella tykästyneet nuoreen vastalöydettyyn sukulaiseensa vai onko heillä taka-ajatuksia (kuten keijuilla usein)?
Sookien elämän miehet Bill ja Eric ovat tietenkin geimeissä mukana, mutta lukijan sympatiat tuntuvat liukuvat uudestaan Billin puolelle. Vampyyrien sydämen asioihin sotkeutuu aina politiikka, ja se taas on monimutkaista ja usein myös veristä...
Southern vampire -sarjan uusin on aina ehdoton välipala kirjallisuushistorian klassikoiden (joita luonnollisesti muutoin luen) lomassa! ;-)
Äh, minulla on sarja vieläkin ihan kesken, jossain vaiheessa vaan aloin lukea "kaikkea muuta" niin se jäi, mutta nyt pitää hypätä ehdottomasti minulle seuraavaan eli kolmanteen osaan :).
VastaaPoistaHelpottavaa huomata, etten ole ainoa Sookie-kirjoihin hurahtanut. Tosin saattaa kuulostaa pahalta, että luin ne kaikki (suurimman osan tosin italiaksi käännettyinä...) tässä kahden viikon sisään. Ensimmäiset kaksi osaa yhdessä päivässä ja jos en saanut heti tilatuksi seuraavaa odottamaan edellisen saamista loppuun, minulla oli hirvittäviä vieroitusoireita kunnes pääsin taas uusimman kimppuun :D Hömppäähään nämä ovat, mutta ihanaa hömppää ja olen ihaillut kirjailijan kykyä jättää just niin ärsyttäväksi nuo loput, että on pakko lukea seuraava. Minä vain ole salaa fanittanut (olenko ainoa?) Ericin ja Sookien edestä enkä ollut lainkaan tyytyväinen tämän kirjan loppuun juuri siksikin, että mielessäni alkoi kyntää epäilys siitä, että kirjailija aikoo heivata Ericin typerällä tekosyyllä pois kuvioista :( Höh, onhan viikingissä paljon enemmän särmää kuin nörtti-Billissä..? :D
VastaaPoistaBlogissani on sinulle tunnustus :).
VastaaPoista