Heräsin viime vuonna siihen että olen täysin missannut Ian McEwan -nimisen kirjailijan, joka on monien jopa palavasti rakastama. Sattumoisin joku ehkä vähän vähemmän palavatunteinen oli nakannut McEwanin Sovituksen Iivisniemen perhekerhon kierrätyskoriin. Tartuin siihen ahneesti ja se matkusti lastenvaunujen ostoskopassa mukaani leikkipuistoon, jossa uppouduin sen viileään maailmaan hiekkalaatikon reunalla lasten tapellessa leikkinosturissa.
Sovitus jakautuu kolmeen osaan, joista ensimmäinen on loistava kuvatessaan lapsen maagista maailmaa ja sen törmäystä aikuisten peleihin. Kerronta on viipyilevää, tarkkaa, juuri niin kuin pienen ihmisen huomiokyky loputtoman pitkänä lapsuuden kesänä (jolloin ei ollut telkkaria). Lisäksi pidän "lapset isossa jännittävässä kartanossa" -tyyppisistä asetelmista.
Kerronta enteilee kuitenkin jo katastrofia ja sen seurauksia. Onnettoman väärinkäsityksen ja lapsen sotkeentumisen aikuisten maailmaan mahdotonta sovitusta puidaan kahdessa muussa osassa, jotka eivät olleet niin antoisia.
Lopun tekniset kikkailut, joilla päähenkilö käännetään kirjoittajaksi, etäännytetään lukija tekstistä ja jätetään epävarmuuteen siitä, mitä oikeastaan on tapahtunut, ovat ärsyttäviä ja vetävät maton lukijan jalkojen alta. Kuten McEwan itse toteaa, on lukijoita jotka haluavat vain kuulla hyvän tarinan.
Minäkin lukeudun tähän primitiiviseen joukkoon.
Tiedän ettei romaanin kertomusta ole tapahtunut todellisuudessa mutta ei kirjailijan itse tarvitsisi rikkoa illuusiota loppumetreillä. McEwan jopa ymppää kertomukseen kustannustoimittajan arvostelun päähenkilön käsikirjoituksesta, joka on identtinen kirjan kanssa... Pidin, mutta avoin loppu sai minut turhautumisen valtaan! Onko tämä leipääntyneen vai neuroottisen kirjailijan kikkailua?
McEwan fanit, millaisia muut kirjat ovat?
Minä en ole vielä lukenut tätä, mutta löysin kirjan juuri muutamalla eurolla kirpparilta joten lukulistalla on. Minä olen tykännyt kovasti aiemmin lukemistani McEwaneista, esim. Ikuinen rakkaus oli loistava. Myös Sementtipuutaha on minusta tosi hyvä vaikka aihe on rankka ja kirja ahdistava. Ja minä en ole ärsyyntynyt kirjailijan kikkailuista aiemmin ainakaan, toivottavasti se on vain tässä kirjassa?:D
VastaaPoistaMinulle Ian McEwan on samassa kastissa kuin Paul Auster, Mika Waltari, John Irving, Siri Hustvedt,Virginia Woolf, Joyce Carol Oates...,mutta hän on ainoa, jolle olen tehnyt oman osaston oikeaan palkkiini. Siitä löytyvät kaikki lukemani McEwanit ja niiden arvostelut.
VastaaPoistaMinulle McEwanin kirjat ovat olleet kaikki Suuria Elämyksiä. Vain viimeisen eli Poltteen kohdalla vähän takkusi, ehkä liian runsaan fysiikkatarjonnan kanssa.
Minun tekee nyt mieli suositella sinulle McEwanin kirjaa Lauantai, jonka arvostelun olen omistanut omalle miehelleni. Sen lisäksi ohut, mutta ei 'ohut' Vieraan turva, joka yllätti minutkin. Ja sen lisäksi kaikkien suosikki Rannalla (On Chesil Beach).
Vaikka et palvonut 'minun kirjailijaani', linkitän arvostelusi nyt Sovitukseen. Katso myös filmi, joka on tehty kirjasta, Atonement. Minä en ikinä anna Brionylle anteeksi!
En ole McEwan-fani, mutta kommentoinpa silti, koska Sovitus oli minulle hyvin ristiriitainen lukukokemus.
VastaaPoistaMinäkin pidin kirjan alkuosasta todella paljon. Mutta sitten kun päästiin Brionyn "rikokseen", minulle tuli uskottavuusongelma. Kirjassahan annettiin ymmärtää, että Brionyn sisko ja tämän miesystävä ymmärsivät aika hyvin, miksi Briony kertoi sellaisen tarinan kuin kertoi. Eivätkö he olisi oikeasti yrittäneet selvittää asiaa Brionyn, viranomaisten ja muiden asianomaisten kanssa? Miksi he olisivat vain alistuneet tytön kertomukseen ja sitten kieltäytyneet puhumasta tämän kanssa? Oliko Brionyn "rikos" niin anteeksiantamaton, kun kyseessä kuitenkin oli lapsi?
Kirjan loppupuoli ei ollut minusta alun veroinen, mikä johtui osaksi siitä että pitkästyn sotakuvauksia lukiessani.
Minäkään en ole hirveän ihastunut tämäntapaisiin loppuratkaisuihin, mutta en sanoisi että tuollainen kikkailu on mitenkään McEwanille tyypillistä. (Olen lukenut Sovituksen lisäksi Lauantain ja Rannalla-kirjan.) Sen sijaan minulle on tullut kaikkien McEwanien kanssa jossain vaiheessa sellainen olo, että henkilöiden toiminta ei ole täysin uskottavaa.
Kaikesta huolimatta McEwan on minusta mielenkiintoinen kirjailija, jota kannattaa ehdottomasti lukea.
Olen samaa mieltä että ehdottomasti kannattaa lukea. Alkuosa oli tosiaan suvereeni, mutta sotakuvaus ja katastrofin seurausten käsittely etäänntytti minutkin alun intensiivisesti fiiliksestä. Minäkin koin voimakasta ärsyyntymistä Brionya kohtaan kuten Leena mutta samoin siskoa ja miesystävää kohtaan, kuten Liisa. Mutta koska loppujen lopuksi emme voi tietää kuinka rehellinen kertoja on, niin näiltäkin tunteilta vedetään matto alta. ;-)
VastaaPoista