sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Sami Parkkinen – Self help



Parkkinen on dramaturgiksi opiskellut kirjailija ja näytelmäkirjailija. Romaanissaan Self help hän kuvaa yhteisöstä ja läheisistään erillään eläviä ihmisiä, jotka onnettomina etsivät apua netin vertaisyhteisöiltä ja guruilta.

Tarina on ilmestynyt ensin näytelmänä Kuopion kaupunginteatterissa, mikä näkyy myös kirjan rakenteessa. Seitsemän henkilön suljettu kamarinäytelmä keskittyy suurimmaksi osaksi keski-ikäisen pariskunnan, Mervin ja Hannun kotiin. Ympäristöä ei kuvata juuri lainkaan ja omakotitalon sijaan kulisseina voisivatkin olla vain maalarinteipillä lattiaan vedetyt viivat seiniä merkkaamassa, Lars von Trierin tapaan. Kirjan toisen akselin muodostaa Mervin hauras sisko Jannika ja tämän mies Yki, karismaattinen psykopaatti.

Talossa asuu huoneeseensa linnoittautuneena myös Mervin 17-vuotias tytär Rosa, joka samaistuu netistä löytämäänsä japanilaisperäiseen itsemurhia estetisoivaan ryhmään. Rosa vannoo kostoa äitinsä uudelle miehelle ja kirjoittaa kirjeitä isälleen, joka on eron yhteydessä laittanut välit poikki myös lapseensa. Rosa on pieni ja onneton, mutta ulkomaailmalle hän näyttää sen agression kautta. Teini-ikäiset tytöt ovat pelottavia, silti harva heittää piirtoheitintä opettajan kasvoille tai päivystää yöllä isäpuolensa sängyn vieressä ruuvimeisseli kädessään.

Rosan japanifiksaatio on varmasti ollut hätkähdyttävä visuaalinen efekti näyttämöllä. Hän seisoo milloin missäkin nurkassa kimonossaan kasvot valkoisiksi ja mustiksi maalattuina, samuraimiekka kädessä, kuin Lisbeth Salander kostoretkellään.

Psykiatri Yki ja Jannika ovat keksineet aviokriisinsä keskellä ansaintaidean toisten ihmisten hädällä ja julkisen terveydenhuollon vajeella. He haluavat perustaa sairaalan varakkaille, vanhoille miehille. Mitä varakkaat, vanhat miehet tekisivät muuttotappiopaikkakunnalla sijaitsevalla klinikalla ja osaisivatko he edes käyttää moduulissaan sijaitsevaa nettiyhteyttä, ei huoleta Ykiä ja Jannikaa. Hanke on jo kauttaaltaan veloissa ja viimeisenä keinonaan he hakevat rahoitusta Jannikan ja Mervin vanhalta diplomaatti-isältä.

Vanha brittiherra on tympeä hahmo, joka on pitänyt tyttäret likellään ja muusta maailmasta eristettyinä väittäen rakastavansa heitä. Jos naiset olisivat nuorina saaneet luoda omat läheisverkostonsa, olisivatko he nyt naimisissa psykopaatin ja vätyksen kanssa, kykenemättöminä auttamaan itseään tai lastaan?

Self help on Ykin uuden ajan psykokonsulttifirman nimi, mutta liittyy mielestäni myös kirjan loppuun. Kaikki henkilöistä joutuvat jollain tasolla ryhdistäytymään, auttamaan itseään, sen sijaan että antautuisivat tilanteen passiivisiksi uhreiksi tai siirtäisivät ratkaisujen tekoa netissä roikkumisella.

Painavaa ja surullistakin asiaa, mutta kerrottu karnevalistisella otteella. Ajattelin tutustua muihinkin Parkkisen teoksiin, ovatko lukijoille tuttuja?

1 kommentti:

  1. Hieno ja kuvaava arvostelu! Osuit ytimeen. Itsekään en ole (vielä) Parkkisen muihin kirjoihin tutustunut.

    VastaaPoista