Otava, 2010. Itselleni hyvinkin ajankohtainen kirja (*haukotus*) kääntää perinteisen asetelman päälaelleen. Isä jää kotiin hoitamaan lasta. Pakon edessä - äiti on hypännyt synnärin edestä taksiin eikä halua kuulla mitään miehestään ja vauvastaan.
Yksinhuoltajan elo yösyöttöineen ja yksinäisine iltapäivineen on rankkaa. Erityisesti kun viranomaiset ja ulkopuoliset eivät ota uskoakseen että isäkin voi savotasta selviytyä.
Pelastukseksi osoittautuu ymmärtäväinen neuvolantäti Ulla, puiston äitikerho sekä mahtava puistisetä Jönni. Isä ei olekaan ainoa neljän seinän sisällä räytyvä, uhmakohtauksiin hermostuva ja vauvanhoidon hienouksien edessä suu auki ihmettelevä.
Kirja on hauska ja lasten pähkähullut lausahdukset ja touhuilut kielivät että kirjailija on tarkkaillut omaa jälkikasvuaan salaa naureskellen ja muistiinpanoja tehden.
Suosittelen erityisesti mielenpiristykseksi äitiyslomalle.
Asetelma kuulostaa hauskalta, kerran näinkin päin. Se kun ei taida olla erityisen harvinaista, että mies karkaa heti lapsen synnyttyä.
VastaaPoistaKiva, kiitos vinkistä/muistutuksesta! Aloitin tämän kirjan juuri ennen Kuutin syntymää, mutten pystynyt jatkamaan (ahdisti, kun se äiti oli hylännyt lapsensa). Ehkä olisi sittenkin pitänyt lukea enemmän kuin pari lukua, vaikutti meinaan jo niiden perusteella hyvältä kirjalta.
VastaaPoistaTiedätkö, mulla on kesken sama kirja. Ajattelin jo, että jätän kesken, mutta päätin lukea loppuun (minähän en kirjoja voi jättää kesken). Lapset ja äitien elämä kuvataan aika realistisesti, kuitenkin ehkä jopa hieman mukavammin kuin mitä oikeasti on jossain puistokerhossa... Ja isähän ei tietenkään kärsi mistään, kun vain hoitelee yksin vauvaa. Seinät ei kaadu päälle eikä paniikki iske. Äänestän kesken kirjan, että miehet jäisivätkin kotiin hoitamaan ne lapset, kun se kuulostaa paljon helpommalta.
VastaaPoistaMari A:n kanssa samoilla linjoilla. Kirja oli kiva, sujuva ja sutjakka Hietamies-tyyliin, ja ne lapsen tekemisten kommentoinnit hellyttäviä, mutta jokin siinä tuntui teennäiseltä: liian siloinen, liian kiva, liian asenteellinen (miesten ja naisten roolit), liian laskelmoidun viihteellinen? Asetelma sinänsä herkullinen ja toi mukanaan asioita, joista pystyy helposti repimään huumoria tai nostamaan kyyneltä silmänurkkaan. Vähän samoin kuin lasten käyttö mainoksissa. Hieman arveluttavaa, ja oltava hyvin varovainen, ettei ylitä sitä näkymätöntä rajaa. Tämä taisi ylittää sen minun mielessäni, koska en itse edes arvioinut kirjaa, kun se jäi mielessäni kertakäyttölukemiseksi. Ehkä se kolahtaa paremmin vauva-arkea eläville, olihan siinä paljon konkreettista lapsenhoitoa.
VastaaPoistaminäkin luin tämän kirjan heti sen ilmestyttä ja pidin siitä kovasti. yösytöö olikin itseasiassa oman kirjablogini eka kirjoitus, minun mielipiteeni voi käydä lukemassa www.jonnanlukunurkkaus.blogit.fi =D
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, että kirja oli viihteellinen (kävisi varmasti kässäriksi hyvään TV-sarjaan) ja laskelmoitukin (kuten ammattikirjoittajan tekstin kuuluukin?). Siksi siitä pidinkin, kirja oli hyvää ajankulua ja siinä tosiaan oli paljon käytännön lastenhoitoa ja pähkäilyä, jota on jo ehtinyt unohtaa kun omat ovat pikkuisen isompia.
VastaaPoista