WSOY, 2010. Huvila meren rannalla on kaikkien aikojen lempikirjani - ainoa kirja jonka olen lukenut uudestaan. Useasti.
Harkitsin poikani nimeämistä Axel Munthen mukaan.
Jos kirjoitatte mitään negatiivisia kommentteja kirjasta, poistan ne välittömästi.
Sain kirjan pienenä muffaltani ja se jäi pölyttymään hyllyyni. Huvila meren rannalla, ajattelin, hmm. Se kertoo varmaan jostain tylsästä tyypistä jossain tapahtumaköyhässä huvilassa, joka horisee jotain ankeita pohdintojaan ja juo teetä verannalla rovastin kanssa.
Luin kirjan vuosia myöhemmin, isoisäni jo kuoltua. Ja voi, se on täynnä seikkailuja, mystiikkaa, uskomattomia anekdootteja, todellista elämää ja kuolemanpelkoa. Minkä kirjan hän antoikaan minulle! Harmi, ettemme voineet enää keskustella siitä, mutta tiedän että se oli yksi hänenkin lempikirjoistaan kertoen lääkärin ammatista, jonka hän Munthen kanssa jakoi.
Kirja on löyhä kokoelma kertomuksia päähenkilönsä (kirjalija) elämästä. Niissä missä elämä on vahvimmin läsnä, on myös kuolema paikalla. Tapahtumapaikka on aina Euroopan kuohuvin piste; Salpêtrièren hypnoosiklinikka ja Napolin ruttohelvetti tai sitten syrjäisen Lapin unenomaiset metsät.
Yläluokan suosima muotilääkäri hoitaa niin kruunupäitä kuin maksutta slummien köyhiä siirtolaisia, tuntien enemmän sympatiaa jälkimmäisiä kohtaan. Kirjassa on loistavin ja hienovaraisin lukemani kuvaus vähittäisestä psykoosiin liukumisesta, Munthen rakentaessa huvilaansa etsien keisarin palatsin jäänteitä kasvimaastaan.
Jangfeldtin kirja avaa näkökulman tekijän elämään toisenlaisena kuin mitä hän itse kirjassaan kuvaa. Sankarilääkärin, humanistin ja sivistyneen erakon kuva ei sinänsä romutu, mutta saa inhimillisiä säröjä. Ja Axel Munthen elämä apteekkarin pojasta Anacaprin huvilan omistajaksi ja kruununprinsessan rakastetuksi on kaikilla mittapuilla värikäs. Munthen elämänkerta sivuaa monien sen ajan kuuluisuuksien elämää. Poliittisten vastakkaisasettelujen maailma ennen sotaa piirtyy hienosti ja samoin olot fasismin Italiassa ja koko Euroopassa sodan syttymisen jälkeen.
Lue ensin Huvila ja sitten tämä. Ja matkusta Caprille!
Tämä kuulosti erittäin mielenkiintoiselta! Ja tunnustan, että olisin ajatellut Huvila meren rannalla kirjasta täsmälleen samoin kuin sinä ajatellit saatuasi kirjan.
VastaaPoistaJälleen eräs lupaavalta vaikuttava teos, joka on mennyt tämän lukijan ohitse aivan täysin. Voiko olla mahdollista ja uskallanko edes tunnustaa, että kirja ei soita mitään kelloja...? Onneksi erheen voi korjata. Kirjastoon tieni siis käy!
VastaaPoistaHahahaha! Teokset eivät ole tuttuja, mutta nauratti kyllä tuo
VastaaPoista"Jos kirjoitatte mitään negatiivisia kommentteja kirjasta, poistan ne välittömästi."
Mahtavaa! (Koska se _on_ ihan kamalaa, jos joku ei TAJUU oman suosikkikirjan ansioita.)
Karoliina
P.S. Käy blogissani kurkkaamassa kuinka upea blogisi onkaan;)
VastaaPoistaKaroliina, aioin Italiassa asuessani liittyä erääseen kansainvälisten ex-patriaattirouvien kirjakerhoon. Mutta kävi ilmi että edellinen kirja oli ollut juuri tämä pyhä lempikirjani - josta he kirjoittivat kerhon lehdessä että kukaan ei oikein pitänyt siitä koska se oli jotenkin outo ja kummallinen ja turhanpäiväinen eivätkä he oikein ymmärtäneet miksi se oli kirjoitettu.
VastaaPoistaKauhukuva minusta puolustamassa Munthea piipittävällä äänellä jakkupukuisten kotirouvien keskellä sai minut lykkäämään kerhoon liittymistä hamaan tulevaisuuteen... :-D
Kirjapeto, ensimmäinen postaus, jonka sinulta luen on kuin taivaan mannaa. Olen aivan tämän kirjan viemä ja myös juuri tehnyt kirjan blogiini. Huvilan olen lukenut monasti ja se kulkee mukanani, kun lähden vaikeisiin tilanteisiin. Olen kaiken kertonut arovostelussani Axel Munthe - tie Caprin huvilalle.
VastaaPoistaBloginimesi on niin erinomainen, että takulla muistan sen, vaikka tänään olenkin julkisesti valittanut, kun monella on minulle jo neljä nimeä! Se johtuu siitä, että osan kanssa meilaan.
Minä en ole vielä kieltänyt negatiivisia kommentteja koskien tätä kirjaa, mutta olen julkistanut, että Ian McEwania ei kukaan moiti blogissani;-)
Ihana arvostelu, joka herätti mielenkiintoni kumpaakin kirjaa kohtaan! Minullekin nämä ovat täysin tuntemattomia...miksiköhän? Valloittava blogi sinulla!
VastaaPoistaTulin Leena Lumelta WikiP:n opastamana tänne ja nyt alkaa housut tutista, kuten Sinulla niiden mamma miojen kanssa vai mitä patreja ne nyt oli.
VastaaPoistaKun en ehkä muista mitä missäkin blogissa saa tehdä. Nyt vasta huomasin tuon Tuhman tytön ja ennen kuin sinne menen sanon, että olipa kirjaksi oikea hätäp. Tuleeko minusta nyt epähenkilö ?
jukka s.