Lukuhaaste

Ina heitti minulle lukuhaasteen ja herätti Kirjapedon unestaan. Kiitos! Kirjapedolla on ollut sikainfluenssa jonka aikana olen itse asiassa lukenut vinon pinon joka ns. hyvää kirjallisuutta, en vain Aku Ankkoja (jonka juuri tilasin 3-vuotiaalleni ja muistin miksi ne ovat niin hyviä - äiti on yhtäkkiä ruvennut lukemaan kumman kernaasti iltasatuja...). Nyt kesken on Antonio Moravian Keskipäivän aave, josta heti kun saan sen nautittua loppuun.

Ja haasteeseen:

1.Mikä kirja itketti?
Axel Munthen Huvila meren rannalla -kirjan loppu itkettää aina hartaasti, koska se on niin kaunis ja apea ja kertoo elämän katoavaisuudesta. Minä tosin saatan itkeä jopa katsoessani Beverly Hills 90210 -sarjaa. Tai mainoksia.

2.Mikä nauratti?
Andrea Camillerin Montalbano-dekkarit naurattavat niin että vallan vatsaan sattuu. Olen lukenut ne italiaksi, joten en tiedä toimivatko käännökset samalla tavalla. Alkuperäisteoksissa naurattavat jo sisilian murteen hauskat ilmaisut.

3.Mikä oksetti?
J.T. Leroyn Petollinen on ihmissydän. Pienen lapsen kurja rakkaudeton elämä ja suoranainen kidutus oksetti niin että yäk. Onneksi paljastui että kirja ei olekaan tositarina. Se kävi kyllä mielessä lukiessani: miten jonkun ympärille voi eksyä noin paljon sairaita aikuisia..? Toki kamalia lapsikohtaloita on oikeastikin olemassa.

4.Mihin henkilöhahmoon samaistuit?
Mika Waltarin oikeastaan kaikkiin, vaikka päähenkilöt miehiä ovatkin. Ilmeisesti olen siis naivi ja kärsin maailmantuskasta, kuten esim. Mikael Hakim. Lapsena Jane Eyreen, koska tunsin itsenikin vähän sivustakatsojaksi; luin Charlotte Bronten Kotiopettajattaren romaanin varmasti viisi kertaa.

5.Minkä kirjan jätit kesken?
Tapa, jonka olen omaksunut vasta viime vuosina. Usein käy niin että aloitan kirjaa joka vaatisi vähän lukurauhaa, sitten käsiini osuu esim. uusi Vares-dekkari ja alkuperäinen luettavani jää.. Näin on käynyt viime kuukausina mm. Faustukselle ja Sodalle ja rauhalle. Ne eivät siis ole lopullisesti kesken jätettyjä toivon...

6.Minkä kirjan toivoisit jättäneesi kesken?
Alessandro Bariccon Oceano Mare. Kuinka tylsä ja tekotaiteellinen kirja voi olla. Ja arvostettu vielä. Tai James Ellroyn Musta Dahlia, ällö dekkari - täysin turhaa lukea.

7.Minkä kirjan luit uudestaan?
Jack Londonin Merisuden (kouluikäisenä, koska olin ilmeisesti rakastunut kirjan pahikseen Wolf Larseniin) sekä Axel Munthen Huvila meren rannalla, josta olen jo jankuttanut tarpeeksi.

8.Minkä kirjan luit mutta et kehtaa myöntää lukeneesi (paitsi mulle nyt kahden kesken kun vartavasten kysytään)?
Onko Himoshoppaaja-sarja tarpeeksi paha?

9.Mitä kirjaa suosittelet?
Viime vuodelta yksi kevyt & kiva kertomus erikoisesta elämästi oli Alexandra Fullerin Ei hunningolle tänään (afrikkalainen lapsuuteni).

10.Minkä kirjan lukemisesta olet ylpeä (Esim. onko joku ihminen jossain joskus todella lukenut Alastalon salin alusta loppuun, josta kaiketi sopii olla ylpeä)?
Voin ylpeillä lähinnä sillä, miten nuorena olen lukenut tiettyjä kirjoja. Luin 10-vuotiaana Emile Zolata ja Dostojevskiä, ja opettajani luuli lukuraporttejani väärennöksiksi. Viime aikoina olen ollut niin laiska etten voi kerskua millään kirjallisella uroteolla.

Ja minä haastan vuorostani Cathyn ja Magica de Spellin :-)