Nojoud Ali ja Delphine Minoui - Nojoud, 10 vuotta, eronnut

Huomasin juuri kauhukseni, että kirjablogin aloittamisen jälkeen olen ilmeisesti lukenut vain hömppäkirjoja. Tämä liittynee siihen, että nykyisin ehdin lukea lähinnä bussissa.

Josta taas myöhästyin eilen ja seuraavaa odottaessani tarttui mukaani taktisesti Kampin bussiasemalle sijoitetusta kirjakaupasta tämä kirjanen.

Ensin luokittelin sen samaan kategoriaan Carmen Bin Ladenin Kultaisen häkin, Betty Mahmoodin Lastani ette saa ja lukemattomien muiden "hunnun ja nyrkin välistä karkuun" -kirjojen kanssa. Olen toki kurkistelun- ja kauhistelunhaluinen, mutta näitä on tullut luettua sen verran, että hieman syvällisempikin analyysi arabimaiden problematiikasta kelpaisi jo.

Kirja oli kuitenkin hieman erilainen: se oli tapausselostus, jossa ei syvennytä liikaa fiilistelemään vaan varsin levein siveltimenvedoin luonnostellaan eron saaneen jemeniläisen lapsimorsiamen tarina, joka on herättänyt kansainvälistä kiinnostusta mediassa.

Kirjan luki kahden bussimatkan ja yhden Buu-klubbenin aikana. Sen on kirjoittanut ranskalainen toimittaja kirjan ja tositarinan päähenkilön, Nojoudin, näkökulmasta. Kirjoitustyyli on tarkoitushakuisen lapsenomainen; ihmettelevä, hämääntynyt, huudahteleva. Olisin kaivannut esimerkiksi oikeudenkäynnistä myös aikuisen näkökulmasta kirjoitettua faktaselostusta.

Tarina on todella kamala, varsinkin jos itsellä on pieniä tyttäriä tai jos pystyy muistamaan miten pikkuinen 10-vuotias on. Nojoudin perhe on tiettömien taipaleiden muutaman talon kylästä kaupungin laitamille muuttanut, köyhä ja turvaton perhe. Lapset joutuvat välillä kerjäämään ja tulevaisuudennäkymät ovat valottomat.

Nojoud naitetaan vajaan kymmenen ikäisenä kolmekymppiselle miehelle kotikylään. Mies ja anoppi pahoinpitelevät näin eristettyä ja raatamaan laitettua tyttöstä ja mies raiskaa tämän toistuvasti. Olin iloinen, että kirjassa ei mässäilty pahoinpitelyiden yksityiskohdilla vaan keskityttiin kuvaamaan pienen lapsen hätää yksin vieraassa ympäristössä (joka nyt ei tietysti sen mukavampaa luettavaa ole).

Nojoudin tahdonlujuus ja rohkeus ovat kyllä uskomattomia ja jo niiden takia kirja kannattaa lukaista. Tottelemaan opetettu tyttö onnistuu karkaamaan ja saa oikeustalolla kerrottua tarinansa tuomareille, jotka ottavat asian sydämelleen ja auttavat häntä saamaan avioeron.

Loppukaneetti: Olen iloinen, että ostin kirjan vaikka se oli sekä lyhyt että kallis. Tekijänoikeudet menevät Nojoudin koulumaksuihin ja hän ja muut vastaavassa tilanteessa olevat pikkutytöt ovat ansainneet sen että heidät kuullaan.