keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Leon Leyson: Poika joka pelastui. Shindlerin listan kuopus.






Tammi 2014.


Pieni  kertomus puolanjuutalaisten kohtalosta toisen maailmansodan aikana. Leon Leyson oli Shindlerin listan nuorin pelastunut, joka työskenteli pienen kokonsa vuoksi puulaatikolla seisten ammusmuotteja valmistamassa. 

Jokainen on varmasti esiteininä lukenut läpi holokaustia koskevan kirjallisuuden, eikä tämä sen helmiin (Martin Gray: Kaikkien rakkaitteni puolesta, Gerald Green: Polttouhrit, Fania Fenelon: Auschwitzin tyttöorkesteri, Leon Uris: Mila 18) verrattuna loista kirjallisilta ansioiltaan. 

Historiallisena kertomuksena tämä silti on kiinnostava; mikä oli Puolassa sodan kulku, miten viha hiipi yhteiskuntaan ja vainot eskaloituivat.

Lapsen näkökulmasta kirjoitetussa kirjassa nousevat vahvasti esille hätä sisaruksista ja vanhemmista ja heidän kärsimyksensä vierestä katsominen. Samoin tunne äärimmäisestä epäoikeudenmukaisuudesta. Kirja herättävin kohta oli kun Leonia perheineen kävelytettiin Krakovan getosta työleirille kaupungin läpi. Muurin takana, vain korttelin päässä elämä oli jatkunut normaalina. Kaupungissa ihmiset kävelivät töihin ja kouluun ja välttivät katsomasta ryysyistä, sairasta, laihaa joukkiota – entisiä naapureitaan ja ystäviään – joka laahusti yhdestä helvetistä toiseen. 

Miten he antoivat sen tapahtua, on lapsen kysymys. ”Me emme tienneet”, ei ole vastauksena riittävä. 

Kirja julkaistaan Suomessa 27.1.

4 kommenttia:

  1. Täysin samaa mieltä: tuo paljon käytetty selitys Ei ole riittävä! Usein sitten vedotaan siihen, että sellainen ihminen on, että annammehan mekin kauheuksien tapahtua kaukaisissa maissa. Mutta se, että naapureita ja ystäviä viedään tapettaviksi ja tuhoamisleirit savuavat aidan takana on kyllä karmeampi juttu.

    VastaaPoista
  2. Lapsen näkökulma tuli tässä "ihan kivasti" esiin, mutta minä petyin laatikkopojan tarinaan aika tavalla.

    VastaaPoista
  3. Paula, eiköhän pajatso ole jo tyhjennetty laadukkaiden teosten osalta tästä aiheesta... Nämä uusimmat ovat enemmän muistiinpanoja kuin kaunokirjallisia teoksia. Tällä kyseisellä oli myyntiarvoa leffan tunnettuuden takia, sekä tietenkin lapsinäkökulman.

    VastaaPoista
  4. Minä pidin tästä todella paljon. Toki en ole tainnut lukea mitään noista luettelemistasi kirjoista, joten en voi vertailla. Tietokirjallisuutta sen sijaan on tullut luettua ja kuten kirjoititkin, tämä on hyvin onnistunut historiallinen ajankuva.

    VastaaPoista