Olin myyntikokouksessa Tallinnassa viime viikolla enkä muistanut ottaa kirjaa mukaan. Anteeksiantamatonta! Onneksi Viimsi Span hotellin käytävältä löytyi kirjahylly, joka oli täpötäynnä vieraiden lukemia ja jättämiä herkkuja suomeksi, ruotsiksi ja saksaksi. Nappasin mukaani Flicka med pärlörhänge (Tracy Chevalier – Tyttö ja helmikorvakoru) sekä Melissa Bankin Täydellinen juttu -kirjat.
Täydellisen jutun kansi oli painunut mieleeni naistenlehtien kirja-arvosteluista ja myös takakansi antoi ymmärtää, että kyse on opuksesta linjassa Bridget Jones, Himoshoppaaja tai Olivia Joulesin ylivilkas mielikuvitus.
Jotka siis ovat erinomaisia kirjoja.
Mutta, mutta. Paljastui, että kirja oli vain olevinaan pinnallinen. Täydellinen juttu oli todellinen Camusin Sivullinen valeasussa. Kirja kertoo neljä otetta Sophien elämästä 12-vuotiaasta 36-vuotiaaksi. Teemat ovat tuttuja: perhe, opiskelut, juutalaisuus, ensimmäisen työpaikan etsiminen (huijaamalla), ystävyyden katoavaisuus ja poikaystävän löytymisen vaikeus.
Uutta on lievä melankolia läpi kirjan kulkevana juonteena, irrallisuuden tunne, jota alleviivaa jokaisen osan täysin uudet henkilöt; ystävät, poikaystävät ja työkaverit. Päähenkilön perhe säilyy samana, mutta veljien huomion ja persoonallisuuden vievät tyttöystävät, oikeudenmukainen isä kuolee ja höpsön pinnallinen äiti löytää rinnalleen naimisissa olevan miehen, jota ei kehtaa esitellä. Sophien vaihtelevat ystävät ovat dominoivia ja epäluotettavia ja poikakaverit taas pakoilevia ja epämääräisiä.
Ainoat henkilöt, joihin palataan, ovat hekin irrallisia vaikkakin merkityksellisiä hahmoja: kaverin (johon välit menevät poikki) äiti; työkaveri jonka joulukortteihin Sophie ei vastaa viiteentoista vuoteen; balettia tanssiva ja täydellisesti käyttäytyvä serkku Rebecca, jonka kaverit eivät puhu Sophielle juhlissa.
Täydellisen jutun kansi oli painunut mieleeni naistenlehtien kirja-arvosteluista ja myös takakansi antoi ymmärtää, että kyse on opuksesta linjassa Bridget Jones, Himoshoppaaja tai Olivia Joulesin ylivilkas mielikuvitus.
Jotka siis ovat erinomaisia kirjoja.
Mutta, mutta. Paljastui, että kirja oli vain olevinaan pinnallinen. Täydellinen juttu oli todellinen Camusin Sivullinen valeasussa. Kirja kertoo neljä otetta Sophien elämästä 12-vuotiaasta 36-vuotiaaksi. Teemat ovat tuttuja: perhe, opiskelut, juutalaisuus, ensimmäisen työpaikan etsiminen (huijaamalla), ystävyyden katoavaisuus ja poikaystävän löytymisen vaikeus.
Uutta on lievä melankolia läpi kirjan kulkevana juonteena, irrallisuuden tunne, jota alleviivaa jokaisen osan täysin uudet henkilöt; ystävät, poikaystävät ja työkaverit. Päähenkilön perhe säilyy samana, mutta veljien huomion ja persoonallisuuden vievät tyttöystävät, oikeudenmukainen isä kuolee ja höpsön pinnallinen äiti löytää rinnalleen naimisissa olevan miehen, jota ei kehtaa esitellä. Sophien vaihtelevat ystävät ovat dominoivia ja epäluotettavia ja poikakaverit taas pakoilevia ja epämääräisiä.
Ainoat henkilöt, joihin palataan, ovat hekin irrallisia vaikkakin merkityksellisiä hahmoja: kaverin (johon välit menevät poikki) äiti; työkaveri jonka joulukortteihin Sophie ei vastaa viiteentoista vuoteen; balettia tanssiva ja täydellisesti käyttäytyvä serkku Rebecca, jonka kaverit eivät puhu Sophielle juhlissa.
Kirja oli samalla kuitenkin vauhdikas, sujuva ja todella hauska; nauroin jatkuvasti ääneen päähenkilön sutkautuksille. Suosittelen kaikille elämän tyhjyydestä ajoittain kärsiville (ja siihen lievitystä lukemisesta hakeville).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti