Aikoinaan olen kuvannut Canonin järjestelmäkameralla - siis filmiaikakautena eli todellakin aikoinaan. Nykyinen Canon-digipokkarini on umpikulunut ja tuottaa mielenkiintoisia valoilmiöitä, joita taikauskoisempi voisi luulla henkimaailman ilmentymisiksi. Uutta hankkmaan siis!
Kameravertailu osoittautui monimutkaiseksi ja tekninen tietämykseni heikohkoksi. Siispä lähdin siitä, että haluan PIENEN kameran, jonka voi näppärästi napata mukaan vaikka kirjakauppaan tai kirjamessuille. Siinä pitäisi kuitenki olla TEHOA, niin että kuviin saa syvyyttä ja tarkan ja epätarkan kontrastia.
Tiukan ja tuskaisen tiedonetsinnän jälkeen ihastuin tämän näköiseen kaunottareen:
Kyseessä on Panasonicin Lumix DMC-GF1, maailman pienin ja kevein järjestelmäkamera. Laitteessa yhdistyy siis järkkärin mahdollisuudet pokkarikameran kätevään kokoon. Sain kameran lainaan ja olen räpsinyt sillä koko eilisen illan. Näin epäteknisenä ja ei-ammattikuvaajana täytyy sanoa, että automaattitoiminto ainakin tuottaa kauniita kuvia. Muihin säätöihin en vielä ehtinyt tutustua.
Toiseksi parasta kamerassa on sen sulava mutta jotenkin retro design ja ensimmäiseksi parasta on ehdottomasti herkullinen, vanhanaikaista sulkijan räpsähdystä muistuttava kuiva ääni kuvattaessa. Tiedättekö mitä tarkoitan? Mieleen tulee isoisän nahkakotelossa ollut manuaalikamera. Tunnen itseni 50-luvun paparazziksi!
Tarkempia teknisiä tietoja löytyy Panasonicin verkkosivuilta.
Taitaa olla hyvä valinta, joku tekninen ystäväni nimittäin puhui tuosta hyvää!
VastaaPoistaKirjojen kuvat tuovat ainakin minusta kivasti piristystä kirjablogiin, ja on siinä sekin hyöty, että ainakin minä bongaan itselleni aiemmin vieraat kirjat kirjastossa paljon paremmin jos olen nähnyt myös kannen kuvan vs. olisin kuullut (ja unohtanut) vain kirjan/kirjailijan nimen.
Kieltämättä näppärän näköinen peli, sait minutkin kiinnostumaan. Punaisena näyttää ehkä vielä retrommalta. :)
VastaaPoista