Dekkarikyselyyn liittyen sain juuri eilen loppuun uusimman Vareksen. Kyseinen dekkarisarja on niitä, joista olen lukenut kaikki osat. Vaikken oikein tiedä miksi ne minua viehättävät. Olisikin hauska kuulla lukijastatistiikkaa sukupuolen mukaan. Vares-kirjat ovat nimittäin pullollaan baarisukkeluuksia, krapularämmintää, mielipiteitä suoraan Persujen vaalijulistuksesta sekä kauniimman sukupuolen asettamista vähintäänkin mielenkiintoiseen valoon (piikkikoroissa ja kukkamekoissa - vaikka ehkä tämä kertoo vain Turun katumuodista).
Kyökkipsykologinen pika-analyysini onkin, että Vares-kirjat ovat raikkaan epäkorrekteja ja hauskoja. Sen lisäksi niissä on klassinen yksityisetsiväkulma minä-kertojineen, alkoholiongelmineen ja vaihtuvine kohtalokkaine naisineen; kaikki sijoitettuna sympaattiseen Turkuun. Lisäksi Vares on hyväsydäminen, mikä on mukavaa, ja rosvot tyhmiä ja erittäin värikkäitä hahmoja, nimistä lähtien.
Kolmijalkainen mies nivoo yhteen kaksi murhamysteeriä, joiden sotkuiset johtolangat liikkuvat Turun aikuisviihdemaailmassa sekä liike-elämän hyväveliverkoistoissa.
Edellisen itärajan ja vähän oman genrensäkin yli liikkuneen Vareksen jälkeen nyt heiluttiin taas tutuissa kuvioissa Aura-joen rannoilla. Kuten kuuluukin, tarina sisälsi yhden ryyppyputken, krapulanparannusvinkin, "mitä söisin tänään" -vinkin (ruisleipää mikrossa - edamilla, sipulilla ja makkaralla), muutaman kieron ja kohtalokkaan naisen, vaarallisia valkokaulusrikollisia, sekä pari kappaletta heidän ihastuttavan pölhöjä käsikassaroitaan.
Rikosta ratkaistaan luonnollisesti muun muassa Uuden Apteekin baaritiskillä, josta lyhytprosaisti Luusalmi joutuu peräti kuivatukseen neljän seinän sisälle. Kupittaan laitoksessa kirjailija sekaantuu kuumiin taulukauppoihin ja tietämättään johdattaa Vareksen oikeille jäljille selvittämään aikuisviihdetähti Esa Jalkasen katoamista sekä esimerkillisen miehen ja toimitusjohtajan, Martti Lundbergin selittämätöntä itsemurhaa.
Kolmijalkainen mies oli tutulla Vares-kaavalla kulkiessaan hauska ja viihdyttävä, rikosmysteeri sopivan kinkkinen, ja loistoainetta elokuvaksi! Odottelenkin seuraavaa Vares-leffaa...
PS Kirjailijoiden perusongelma tuntuu olevan päähenkilöiden meiningin ja mielipiteiden samaistaminen kirjailijan persoonaan. Jotenkin kun luen Vareksia, olisin kuitenkin erittäin yllättynyt, mikäli Reijo Mäki kirjoittamisen lomassa lipittelisi vihreää teetä kotona villasukat jalassa...
PPS Löysin vanhan haastattelun vuodelta 2006, josta käy ilmi että Vares-kirjojen lukijoista enemmistö ON naisia, sekä mitä kirjailija itse sanoo mahdollisesta yhteneväisyydestään Jussi Varekseen, tsekatkaapas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti