keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Seija Vilén: Mangopuun alla


Tämä kirja kertoo perheväkivallasta, hihhuliuskonnosta ja tytön matkasta pieneltä perähikiäpaikkakunnalta Intiaan kotirouvaksi, ja lopulta takaisin kotiin niin maantieteellisesti kuin oman seksuaali-identiteetin kannalta.

Kirja ei kuitenkaan sovellu sosiaalipornosta pitäville. (Tunnustan joskus kuuluvani tähän joukkoon.)

Aiheiden käsittely on täydellisen erilaista kuin tämän kärjistetyn esittelyn kannalta voisi ajatella. Teksti sekoittaa lyyristä ja arkipäiväistä ihmeellisen hauskalla ja kauniilla tavalla. Tärkeät asiat kerrotaan usein vertauskuvallisesti. Ja silti, teksti imee täysin mukanaan. Se on rehevää, kuulasta ja rinnastaa päähenkilön nykyhetkeä ja lapsuutta jopa samassa kappaleessa, niin että lukijan on pysyttävä tarkkana kuin porkkana.

Värikästä ja hauskaakin ovat kuvaukset angstisesta teini-iästä pikkukylän raitilla ja kotirouvan elämästä Intiassa palvelijoineen - ja kieltoineen. Synkeästä kaamosmaisemasta lapasineen ja tupeerattuine otsatukkineen liu'utaan lämpimänkirjavaan Intiaan, mausteisten ruokien, silkkisten sarien ja korallirannerenkaiden maailmaan.

Monet keskeiset asiat kerrotaan vain vihjeinä tai sivuhuomautuksina. Esimerkiksi perheväkivalta tulee esille niukkoina vihjeinä, kunnes yhdessä lauseessa tuodaan esille aviomiehen väkivaltainen toiminta. Lukija siirtyy seuraavaan kappaleeseen, kunnes tajuaa ja palaa taaksepäin: Hetkinen! Lukiko siinä todella noin?

Kirja antaa mielenkiintoisen kuvan Krishna-liikkeestä, johon itselläni ei ole ollut muuta kosketusta kuin katukulkueet ja temppelin edulliset kasvislounaat, joissa jotkut kävivät opiskeluaikoina. Liikkeeseen liittymisen motiivit käyvät rivien väleistä ilmi ja samoin sen opetusten omaksuminen ja niihin uskominen ja liikkeessä pysyminen samoin, vaikka tämä tuntuukin uskomattomammalta prosessilta.

Kaiken kaikkiaan tarina on huimaava kertomus erilaisesta elämästä. Missään nimessä teos ei ole tilityskirja vaan se on kypsän ihmisen jopa ulkopuolinen selostus kohtalostaan ja ennen kaikkea ehdottoman kaunis kirja, jonka ansio piilee itse tekstissä ja kerronnassa - ei tarinan sinänsä värikkäissä käänteissä.

Kirjailijan itsensä voi kohdata hänen blogissaan. Sain tavata hänet jokin aika sitten livenä Avaimen järjestämässä bloggari-illassa. En ollut tuolloin vielä harmikseni lukenut kirjaa. Kirjailija teki minuun hyvin miellyttävän ja kultaisen vaikutuksen ja lisäksi kun hän mainitsi lukevansa kriittisellä silmällä arvosteluja, oli erinomaisen vaikea kirjoittaa tätä tekstiä... Mutta suosittelen kirjaa siis sen yllättävyyden, kauneuden, sekä herkullisen kannen (Vilénin maalaus) takia. :-)

6 kommenttia:

  1. Hieno kirjoitus, kiitos! Minulla on Mangopuu vielä kesken, mutta ihan samoja havaintoja ja tuntemuksia on ollut. Olen käynyt kertomassa niitä Seijan blogiinkin innoissani. Kaiken kaikkiaan hieno kirja, ja hyvin erilainen kuin luulin. Olen ollut todella positiivisesti yllättynyt mm. hienosta kielestä ja moniulotteisesta kerronnasta.

    VastaaPoista
  2. *pyörtyy hurmiosta* Kiitos palautteesta. Ihanaa, että kirja kolahti!

    (Mutta apua, mainitsinko lukevani kriittisellä silmällä arvosteluja? Kyllä romaania saa silti kritisoidakin... ;)

    VastaaPoista
  3. Minä en ole saanut vielä lainattua tätä kirjastosta/hankittua itselleni mutta lukulistallani se on ehdottomasti:)

    VastaaPoista
  4. Tämä on minunkin lukulistallani, mutten ole vielä ehtinyt siihen tarttua. Vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta kirjalta.

    VastaaPoista
  5. Olitpa hienosti saanut sanottua kaiken sen, mitä itsekin olin kirjasta mieltä! Jotenkin tällaisien kirjojen edessä on niin riittämätön olo, ei sitä osaa muotoilla että mitä todellisuudessa ajattelee.

    Ihaninta kirjassa oli se, miten se erosi muista aihepiirinsä kirjoista juurikin kielenkäytöltään. Ja kyllä muutenkin. Luin kirjan heti sen ilmestyttyä, mutta vieläkin voin muistaa tuon lyyrisyyden ja kauniin kielen, vaikken välttämättä muuta kirjasta pystykään nostamaan esille. Paitsi sellaisen pienen avuttomuuden tunteen (lukijana siis). Hieno kirja kaikin puolin.

    VastaaPoista
  6. Minä silloin Inahduksen innoittamana varasin tämän kirjastosta ihan ensimmäisten joukossa, aihe kiinnosti ja kaikki muukin. En kuitenkaan päässyt pidemmälle kuin sivulle 42. Nyt taas tulee mieleen, että pitäisikö sittenkin yrittää uudelleen. Ehkä jonkinlainen oikea mielentila ja taajuus on hyvä tämän lukemiselle. Ettei mene kaikki sivulauseessa sanottu suuri ihan kokonaaan ohi, kuten tunsin minulle käyvän. En pysynyt kärryillä. Luulen, että jos olisin päässyt mukaan tuonne blogi-treffeille, olisin JO lukenut tämän uudelleen, kokonaan.
    Joka tapauksessa kiitos linkityksestä Vilenin blogiin, se vaikutti mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista