Perjantaiaamun kirjattomuuden puuskassa nappasin bussilukemisiksi mukaan Dan Brownin The lost symbol. Olen sivulla 20, joten en osaa vielä kommentoida. Aikaisemmista Da Vinci koodi oli oikeinkin viihdyttävä, Enkelit ja demonit meni rannalla ja Meteoriitin olisi voinut jättää hyllyyn.
Oletteko lukeneet ja mitä piditte? Onko page-turner, kuten mainostettu?
The lost symbol on kyllä hieman liian iso aamubussiin. Kevyet pokkarit soveltuvat parhaiten työmatkalle, mahtuvat käsilaukkuun eivätkä tee liian hankalaksi lipun kaivelua kassin pohjalta hansikkaat kuraiselle lattialle tipauhdellen.
Dan Brown ei ehkä tosin ole edustavinta lukemista julkisella paikalla. Toisaalta aika harvoin kukaan kiinnittää huomiota siihen, mitä luen julkisissa, tai yritä salalukea olan takaa. Ainoastaan kun luen Seiskaa metrossa, tunnen halveksivien katseiden pyyhkivän sen värikästä kantta ja sitten arvioivan minua (huonoin pistein).
Saan Seiskan vapaakappaleena töihin ja myönnän, että luen sen erittäin mielelläni aina torstaisin! Usein juuri työmatkalla. Lehti on kivan camp-henkinen ja juorut ovat aina piristäviä; jos niitä ei löydy tarpeeksi meheviä lähipiiristä, voi aina tukeutua Seiskaan. Älkää siis katsoko pahasti metrossa kiihkeästi Seiskaa lukevaa tyttöä: hän on vain uupunut kirjabloggari joka viettää rentouttavan hetken kahden syvällisen maailmankirjallisuuden klassikon välillä... :)
The Lost Symbol oli todellinen pettymys mulle. Angels&Demons on tosi hyvä, The Da Vinci Code kans ihan ok. Olin jotenkin tosi innoissaan tuosta The Lost Symbolista kun sen tapahtumat sijoittuu Washington D.Chen, kaupunkiin missä olen itsekin asunut, joten kovasti odotin tapahtumia kaikissa tutuissa paikoissa. Itse sain semmoisen tuntuman että tuo kirja oli niinkuin Da Vinci Koodi sijoitettuna eri kaupunkiin.
VastaaPoistaKiva blogi muuten. :)
Hehh... On parempaa ja huonompaa lukemista. Itse luen innolla kaiken, minkä käsiini saan, myös Seiskan. En tosin raaski omia rahojani siihen tuhlata. Mielestäni ihmisen pitää olla kaikkiruokainen, niin ruuan kuin kaiken muunkin suhteen. Se luo avarakatseisuutta :)
VastaaPoistaTotesi Leena
Luin Lost Symbolin "ihan" suomeksi heti sen ilmestyttyä. Olin juuri katsonut tarkoituksella DVD:ltä Enkelit & Demonit sekä Da Vinci koodin päästäkseni Dan Brownin maailmaan uudelleen sisään (kirjat olin lukenut heti tuoreeltaan)ja luulen että se auttoi, sillä menin kirjan vauhdilla läpi. Silti alleviivaan Milkan kommentin: Aivan kuin Da Vinci koodi sijoitettuna vain uuteen paikkaan. Ei liene vaatinut kirjailijalta kovin paljon panostusta saada kasaan kyseinen eepos. Eikös elokuvakin ole jo suunnitteilla ellei peräti työn alla ja päärooliin jälleen Tom Hanks?
VastaaPoistaterv. Carlina
Olen samaa mieltä edellisten kanssa: The Lost Symbol oli ihan kuin Da Vinci -koodi paitsi eri kaupungissa. Jotenkin en enää jaksanut innostua siitä arvoitus arvoituksen perään -touhusta, varsinkin kun tietää, ettei se suuri salaisuus Dan Brownin kirjoissa loppujen lopuksi ole mikään niin ihmeellinen juttu.
VastaaPoistaHei, mäkin luen mielelläni Seiskaa! Olen joskus kauuuan sitten jopa tilannut sitä pienen pätkän. Mahtavaa viihdettä!
VastaaPoistaSain joululahjaksi Kadonneen symbolin ja luin sen varmaan saman tien. Osittain se oli page-turner, mutta toisaalta taas ei. Viihdyttävä ja lajityypissään laadukas. Brown ei siinä mielessä petä, mutta olisin tosiaan kaivannut jotain uutta, kuten ilmeisesti aiemmatkin kommentoijat. Jotenkin kirjasta paistoi läpi se, että leffan käsikirjoitusta on varmaan tehty samaan aikaan. Suomennos on muuten kolmen kääntäjän tekemä, ilmeisesti kustantajalla on ollut kiire saada opus joulumyyntiin...
VastaaPoistaMainostamatta liikaa omia kommenttejani :), olisi kiva kuulla, tuliko samoja ajatuksia tästä opuksesta.. Yritin kirjoittaa spoilaamatta liikaa :)
http://teresitan.blogspot.com/2009/12/kadonnut-symboli.html
Minulla odottelee Kadonnut Symboli vielä hyllyssä. Vincit ja demonit on luettu. Vincistä pidin enemmän joskaan kumpainenkaan kirja ei mielestäni niin huippu ollut, kun on annettu julkisuudessa ymmärtää.
VastaaPoistaJa muuten - minäkin luin Seiskaa asuessani Suomessa! Enkä häpeä sitä lainkaan (en tosin olisi kehdannut lukea sitä esim. bussissa) ;)