Haksahdin viime viikonloppuna tosielämän kauhutarinat -kirjallisuuden hetteisille poluille. Luin Vaiennettu Anna (Elbie Lötter) ja Treblinkan viimeinen juutalainen (Chil Rajchman) -kirjat.
Vaiennettu Anna kertoo isäpuolensa hyväksikäytön uhriksi joutuvasta tytöstä. Kirja pohjautuu salanimellä kirjoittavan kirjailijan omaan elämään ja siitä on otettu alkuperämaa Etelä-Afrikassa 11 uusintapainosta. Kirja on dramatisoitu kömpelösti ja henkilöt tyypiteltyjä kuten teiniromaanissa. Tarina kuitenkin on hirveä ja kamalinta siinä on että päähenkilön oma äiti ei uskonut häntä, kun hän vihdoin uskaltaa kertoa mitä kotona öisin tapahtuu.
Tarina ansaitsee tulla kerrotuksi siksi, että lapsia kuunneltaisiin herkemmällä korvalla ja asioihin puututtaisiin. Lopussa on tietopaketti seksuaalisesta hyväksikäytöstä, sen tunnistamisesta ja siihen puuttumisesta.
Treblinkan viimeinen juutalainen / Rajchman-raportti on harvinainen todistajankertomus Treblinkan tuhoamisleiristä. Kirjoittaja pääsi pakenemaan leirin 2. osasta vankikapinan yhteydessä ja säilyi hengissä sodan loppuun. Hän kirjoitti muistiinpanonsa jo sodan aikana mutta antoi luvan julkaista sen vasta post-mortem, ilmeisesti tuntien syyllisyyttä henkiinjäämisestään ja osuudestaan ruumiiden lajittelussa ja hävityksessä.
Kuten monella muullakin, myös minulla oli viides- tai kuudenluokkalaisena vaihe, jolloin kuulin holokaustista ja pystymättä sitä käsittämään luin kaiken mitä Vuosaaren kirjastolla oli aiheesta tarjota. Rajchmanin kirja on erilainen siinä, että se on tiivistetty, tunteeton ja raivostunut raportti leiriltä, josta selvisi vain muutama edes kertomaan sen olemassaolosta.
Mulla on vähän kaksijakoinen suhde tällaisiin "kauhukirjoihin". Toisaalta olen sitä mieltä, että kaikkien täytyy tietää maailman pahuudesta ja siis lukea tai kuulla epäkohdista tavalla tai toisella. Toisaalta säikähdän helposti skandaaleilla herkuttelua tai niillä rahastamista. Itse en (enää) juuri lue tällaisia kirjoja, mutta olen silti sitä mieltä, että niillä on ihan oikeutettu paikkansa.
VastaaPoistaJa holokaustista kauhistuneena lapsena/teininä minäkin luin paljon aiheesta. Toivottavasti siitä jaksetaan edelleen kauhistua yhtä paljon.
Voisinpa sanoa, että olen lukenut kaikki holocaust -kirjat, mitä olen käsiini saanut. Tätä en vielä ja kotonakin on yksi odottamassa.
VastaaPoistaNäiden kirjojen pitää levitä ja niille pitää antaa näkyvyyttä, sillä nyt jo on ihmisiä, jotka kehtaavat kieltää koko holcaustin.