Tammi, 2011.
Jo kirjan kannen mahtava grafiikka lupailee herkkua. Ja toisista kirjoista vaan tietää ensimmäiseltä sivulta että tavara on aitoa. Tämä sitä on!
Ishiguron teksti on vaivatonta ja näennäisen selkeää. Sanat loksahtavat paikoilleen nautinnollisesti ja järjestyksessä kuin hyvin muotoillussa palapelissä. Paljon tapahtuu pinnan alla ja se jätetään lukijan mietittäväksi osoittelematta ja alleviivaamatta. Tällaisesta minä pidän!
Ishiguro saa lukijan kiinnostumaan keski-ikäisten, rumien (kauneusleikkauksen avulla uran nousukiitoa yrittävien) saksofonistien, turisteille soittavien katumuusikoiden ja epäonnistuneiden kitaranrimputtelijoiden elämästä.
Teemana novelleissa kulkee musiikki ja luopuminen. Novelleissa riittää myös huumoria, joka on paikoin hyvinkin komediamaista ja rempseää. Niminovelli ja kirjan kansi tuovatkin mieleen päällisin puolin jonkun herttaisenhauskan Audrey Hepburn -leffan.
Täysin epämusikaalisena annoin kertoa itselleni, että novellit ovat kuin sinfonian osat, jotka toistavat samaa teemaa varioiden. Mestarillista! Ollakseen syvämietteinen, ei tarvitse laisinkaan välttämättä olla pitkäveteinen tai monisanainen (tämä pitäisi kertoa tietyille kirjailijoille).
Tarvitsee vain olla Kazuo Ishiguro.
Kaiken kaikkiaan: korkeakirjallisuutta, joka sujahtaa ongelmitta myös rantakassiin tai bussimatkalle.
Tämän haluan lukea ilman muuta! Me orvot oli aivan unohtumaton lukukokemus, josta tosin on kauan. Pitkän päivän matka yöhön on jäänyt myös mieleeni vaivattomuudesta ja tunnelmastaan.
VastaaPoistaMinä olen lukenut vasta ensimmäisen novellin, mutta haluan ehdottomasti lukea loputkin. Sitä ennen kuitenkin Pitkän päivän ilta. :)
VastaaPoista"Pitkän päivän matka yöhön" on myös minun lukulistallani, en tiedä kirjasta mitään - paitsi että siitä on tehty myös leffa? - mutta nimi on jotenkin jännän houkutteleva ja arvoituksellinen samaan tapaan kuin toinen kirjannimisuosikkini "Jos talviyönä matkamies". :-)
VastaaPoistaSiis, nyt meni minulla kirjat sekaisin: Kiitos Karoliina, kun korjasit. Siis tietenkin Pitkän päivän ilta!!! Se on ihana! Mainitsemani on näytelmä, jonka katsomisesta haaveilin enkä sitten koskaan mennyt katsastamaan...
VastaaPoistaHoukuttelevia nimiä molemmat!
Luin juuri ensimmäisen Ishiguroni Ole aina luonani (siitä on arvio blogissani). Olin vaikuttunut.
VastaaPoistaTämä Yösoittoja on kyllä "pakko lukea" listalla.