sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Håkan Nesser: Människa utan hund.


Albert Bonniers Förlag, 2006.

Ruotsalaisten dekkaristien kärkikaartia mikäli myyntilukuihin on uskominen. Luin ensimmäisen Gunnar Barbarotti -kirjan, vielä suomentamatonta sarjaa on ilmestynyt kolme osaa. Nesserin aikaisempia kirjoja on suomennettu runsaastikin, kiinnostavimpana ehkä Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä, joka on nuoruuden kesä -kuvaus ja murhamysteeri. Onko sen lukeneita?


Människa utan hund alkaa kuvauksena sukukokouksesta, ja senhän tietää miten siinä käy.


Asetelma on kiehtonut niin kirjailijoita kuin elokuvaohjaajia. Myös kymlingeläisten isovanhempien huvilasta löytyy niin hyljeksittyjä mustalampaita, kuin itseään täynnä olevia kansakoulunopettajavaareja, itsensä tukahduttavia mummeja, kylmiä besserwisseräitejä, möläytteleviä rahvaanomaisia isiä, mukahienoja tukholmalaisia aviomiehiä, oudoista syndroomista kärsiviä taaperoita sekä synkkiä salaisuuksia kantavia teinipoikia...


Gunnar Barbarotti ilmestyy kirjaan hyvän aikaa alun jälkeen ja erehdyin ensin pitämään häntä sivuhenkilönä. Barbarotti on toki eronnut, mutta hänellä on mukava tytär ja hyvää naisonneakin, eikä alkoholi- tai roskaruokaongelmaa. Hän vaikuttaakin varsin mukiinmenevältä poliisihahmolta, johon ehkä tutustuu ja tykästyy syvemmin sarjan edetessä.


Perhesuhteisiin kietoutuva murhamysteeri on kaksiosainen ja jännitys pitää pintansa kirjan läpi. Itse tekoja ei suuremmin kuvata (ei siis raakuuksia, ihan hyvä) ja kirja perustuu henkilöiden pään sisäiseen jännitteeseen. Jäin kaipaamaan tekojen paljastumisen seurauksia perhesuhteisiin. Erityisesti alun herkullinen isovanhempipari etääntyi kirjan aikana ja olisin suonut heihin palattavan.


Loppumaku ehkä kuitenkin vähän laimea. Tarinassa oli niin paljon muhevia persoonallisuuksia että väkisinkin niitä ei kaikkia ehtinyt ruotia sen syvemmältä. Mustaa huumoria ja naurua ihmisten omahyväisyydelle kirjassa riitti. Suosittelen tutustumaan (ruotsiksikin käännöstä odotellessa, aika selkokieltä) ja aion lukea Nesseriltä vielä ainakin tuon Kim Novakin.



7 kommenttia:

  1. Mä luin vuosia sitten "Svalan, katten, hunden, dödn" Nesseriltä - se on jäänyt mieleen kun oli ensimmäisiä isoja kirjoja, jotka sain kahlattu ruotsiksi. se oli ihan jees, ilmeisesti se on osa jotain dekkarisarjaa. Pitäiskin taas pitkästä aikaa yrittää lukea jotain ruotsiksi, meinaa kynnys nousta kun aikaa kuluu.

    VastaaPoista
  2. Suosittelen Katarina Wennstamin tuotantoa: Skam, Dödergök tai Alfahannen (joka ilmestyi tammikuussa).

    VastaaPoista
  3. Tuossa Nesserin kirjassa, ympäristön muokkaamat henkilöhahmot, heidän elämän päämäränsä, -ratkaisut ja heidän keskinäiset suhteensa, olivat oivallista luettavaa. Loppuratkaisut eivät ehkä niinkään tyydyttäviä. Kirja kuitenkin oli leppoisaa luettavaa. Sopi hyvin "unikirjaksi", vaikka lukeminen toisinaan, kirjan jännityksen takia, venyi tuon unirajan ylitse. Nesserin itsensä kertoman mukaan Gunnar Barbarotti on kiltimpi ja miellyttävämpi poliisihahmo kuin edellinen (tunnettu - mutta juuri nyt ei nimi tule mieleeni). Nesser myös kertoi, että kirjasta ei pitänyt tulla dekkaria, vaan romaani. Kirjoitettuaan yli puolet hän kuitenkin juuttui. Silloin Gunnar Barbarotti koputti Nesserin mielen ovea. Kirjailija avasi ja Barbarotti sai luvan tulla ratkaisemaan ongelman.
    Kim Novak... perustuu tositapahtumiin. Murhaaja ei kirjassa paljastu. Nesser lupasi lähdesuojan haastateltuaan tapahtumiin osallisia. Hän siis vaikeni tuon lähdesuojan ajan, 10 vuotta, vaikka häneltä asiaa monasti penättiin. Sen jälkeen julkaistiin ohut kirjanen, jossa Nesser paljastaa murhaajan. Kirjasen luettuani, totesin ,että senkin jälkeen jää epäilys todellisesta murhaajasta. Kim... on Nesserin eniten luettu kirja.
    Totesi Leena

    VastaaPoista
  4. Kirjapeto: Kävin vähän aikaa sitten ensimmäistä kertaa blogissasi, ja vaikka en ole lukenut yhtään kirjaa Håkan Nesseriltä, halusin jättää sanasen. Eli ihanaa että näet vaivaa ja jaksat kirjoittaa niin innostavasti / kiinnostavasti lukemistasi kirjoista! Aika monta muuta samaa kirjaa olen kuitenkin ehtinyt lukea kuin sinä. Ja tosta Gavaldan Lohduttajasta olen osin samaa mieltä, mutta pidin kyllä kirjan tunnelmasta. Etenkin ison talon maalaisidylli lapsineen ja koirineen puri... Tulen varmaan jatkossakin piipahtelemaan täällä.:)
    terv. Carlina

    VastaaPoista
  5. Kiitos vinkeistä Anni.m ja Peppe, tilasin kirjastosta Wennstamin Smuts. Kiva tutustua uusiin pohjoismaisiin dekkaristeihin, toiset jäävät kertatuttavuuksiin, toisista taas ei pääse millään eroon...

    Leena, tuo selittää sen miksi luulin Barbarottia ensin sivuhenkilöksi. Hän on siis tullut varsin myöhään kirjaan kirjailija apuihin. Kirjailijahaastettelut voivat kyllä antaa mielenkiintoisia avaimia kirjojen tulkintaan!

    Carlina, kiitos kommentistasi. Itse en päässyt noin pitkälle Gavaldassa. Pitäisi ottaa se uudelleenkäsittelyyn jonain rauhallisena kesälomaviikkona, jotta pääsen alkukaaoksesta Ranskan idylleihin saakka.

    VastaaPoista
  6. Nesserin Van Veeteren -sarjasta pidin, mutta tämä Barbarotti oli hämmentävän lattea kokemus. Ensimmäinen osa vielä meni, mutta tuo toinen (En helt annan historia) on jäänyt kesken. - Ehkä Barbarotti on liiankin pehmeä, ainakin minun makuuni.

    VastaaPoista
  7. Vähän valju tunne minullekin jäi Barbarottista, Penjami. Arvelin että kuva ehkä syvenee kun hahmoon tutustuu.

    VastaaPoista