Tammi, 2010.
Maria Kallio on kansainvälisellä komennuksella Afganistanissa. Hengen ollessa hiuskarvan varassa ymmärtää hän perheensä tärkeyden. Perhe jatkuu teemana koko kirjassa: maahanmuuttajaperheet ja heidän tyttärensä.
Espoolaisena on Kallio-kirjoja hauska lukea. Tutut paikannimet herättävät hilpeyttä, mutta antavat myös arkista toden tuntua tarinalle.
Itse juoni oli hieman haettu Afganistan-yhteytensä kera. Tai sitten en jaksanut seurata sitä: minulla menivät jossain määrin sekaisin kadonneiden tyttösten nimet, tarinat ja katoamissyyt... Niin voi joskus käydä dekkareita lukiessa. (Ai kuka se murhaaja oli? Ai miksi se tappoi noi?)
Maria Kallio ei ole tässä kirjassa aivan skarpeimmassa terässään. Kyllä hän tylyttää kun pitää, mutta tuntuu jotenkin vetämättömältä. Vai onko se ikä? Vertaan kirjaa ehkä ensimmäisiin tarinoihin, joissa Maria oli nuorempi eikä vielä äiti.
Tiedän mitä äitiys voi ihmiselle tehdä. ;-)
Hauskaa poliisityötä ja lähiödraamaa joka tapauksessa. Kallio ja kollegat ovat miellyttäviä hahmoja. Viihdyttävä, hyvin rullaava dekkari niille jotka arvostavat liiallisen raakuuden puuttumista poliisitarinasta.
Olen samaa mieltä, että varsinkin se Afganistan -sivujuoni actioneineen tuntui jotenkin turhalta ja siitä ei paljon mielen jäänyt. Tyttöjen katoaminen olisi ehkä riittänyt juoneksi? Mutta muuten tämä oli mielestäni parempi kun pari viimeisintä Kallioa vaikka olen siinäkin samaa mieltä, ettei Maria ole enää yhtä ärhäkkä kuin aikaisemmin:).
VastaaPoistaJag läser så många svenska deckare att jag tycker det är roligt att läsa en deckare som för en gångs skull utspelar sig i mina egna hoods :) Fast den här Kallio-deckaren har jag ännu inte kunnat lägga vantarna på, väntar på pocketen!
VastaaPoistaMäkin olen samaa mieltä siitä, että Maria oli tässä kirjassa jotenkin vetämätön. Luulen että se johtuu iästä, koska vähän aikaa sitten luin Luminaisen ja siinä Maria oli taas sellainen kuin pitääkin, täynnä tulta ja tappuraa ja valmiina syöksymään kaikkia epäoikeudenmukaisuuksia vastaan.
VastaaPoistaMinulta on jostain syystä jäänyt kaikki Leena Lehtolaiset lukematta. Pitäisi kyllä kokeilla...
VastaaPoistaLuin tämän joskus, kun se ilmestyi, mutta en muista enää, että mitä mieltä olin. Niin käy, kun kirja ei tee ihmeempää vaikutusta. Taisin olla vähän pettynyt..
VastaaPoistaSulle on haaste. ;)
VastaaPoista