Luin tämän italiaksi - Il bambino con il pigiama a righe - mutta se on myös suomennettu, koska muistan lukeneeni joitain arvosteluja.
Mitä voin sanoa tästä kirjasta? Ilmeisesti hyvin käyttäytyvän kirjabloggarin pitäisi noudattaa takakannen linjaa ja olla paljastamatta juonta, jotta lukija saa itse keksiä mistä on kyse. Kirja on alunperin tarkoitettu nuorisokirjaksi, mutta ainakin aikuinen lukija (ja veikkaan että nuorikin) huomaa kyllä varsin pian, vain muutaman sivun jälkeen mistä on kyse.
Jos et halua tietää, älä siis lue tästä eteenpäin.
Tarina on kerrottu lapsen näkökulmasta ja kirjoitettu sadunomaisesti esimerkiksi toistoa ja yksinkertaistamista hyväksi käyttäen. Päähenkilö Bruno on 9-vuotias poika toisen maailmansodan aikaisessa Saksassa. Perhe joutuu jättämään kauniin kotinsa Berliinissä, ystävät ja isän ammattia paheksuvan rakkaan isoäidin ja muuttamaan Puolaan isän työn perässä.
Brunolle ei ole koskaan selvinnyt mitä isä työkseen tekee, mutta jotain hyvin tärkeää se on. Lukijalle valkenee pian, että isä on natsiupseeri ja johtaa Auschwitzhin tuhoamisleiriä. Uusi koti on ankea, muita lapsia ei ole lähimaillakaan ja Brunon ikkunasta näkyy vain outoja parakkeja piikkilanka-aidan takana. Aidan takana vaeltaa ihmisiä joilla kaikilla on raidallinen pyjama.
Tekemisen puutteessa Bruno suorittaa tutkimusretkiä ja päätyy piikkilanka-aidan luo. Sen toisella puolella istuu samanikäinen, laiha, kuoppasilmäinen poika pyjamassa. Shmuel ja Bruno ystävystyvät salaa aidan eri puolilla istuen.
Kirja tarjoaa uudenlaisen näkökulman juutalaisvainoihin. Sen idea on paljastaa yhden ihmisryhmän sorron järjettömyys viattoman lapsen kysymysten kautta sekä rinnastaen kaksi samaan aikaan syntynyttä lasta: miksi toinen saa roast-beefiä illalliseksi kun toisen kohtalo on lyönnit ja erottaminen vanhemmista?
Asettelu on vain viety niin pitkälle, että se alkaa jo ärsyttää. Päähenkilö olisi ollut uskottavampi 6-vuotiaana. Tuntemani 9-vuotiaat ovat skarppeja ja fiksuja. Brunon naivius ja ymmärtämättömyys on tietysti seurausta saksalaisesta kasvatuksesta, jonka uhri kyselemättä totteleva isäkin on. Vanhemmat eivät selitä tai kerro Brunolle mitään ja hänen pitää seurata sääntöjä vastaan pukisematta.
Siltikin Bruno tuntuu suorastaan törpöltä, vaikka ilmeisesti maailmasta paljon enemmän ymmärtävä Shmuel pitää häntä hyväsydämisenä. Spartalaisesta kastatuksesta huolimatta/johtuen ei Brunolla myöskään ole paljon selkärankaa, vaan hän esimerkiksi syö kävellessään suklaakakun palan, jonka oli aikonut viedä luurankomaisen laihalle ystävälleen.
Jos päähenkilön tekee näin pöhelöksi, ei voi vaatia että lukijaa liiemmin itkettäisi loppuratkaisu.
Ajattelin kuitenkin lainata myös leffan; lapsinäyttelijät ja ajankuvaus voisivat tehdä sen mielenkiintoiseksi.
------
Jatkuu saman päivänä... kävin hakemassa leffan lainaan ja sain jopa katsottua sen putkeen (lapset isoäidin kanssa kävelyllä).
Harvoin käy niin, että leffa on kirjaa parempi mutta nyt väittäisin melkeinpä niin. Leffassa oli ajankuvaa ja interiöörit sekä vaatteet kuvittivat kirjaa mahtavasti. Bruno oli sympaattisempi ja uskottavampi hahmo, ei niin yksinkertaisen oloinen kuin kirjassa. Myös äidille oli annettu loogisempi, isompi rooli. Pidin myös loppuratkaisun eroavaisuudesta. Kannattaa katsoa.
tätä on jotkut kehuneet, mutta taidan tän arvion ansiosta poistaa kirjan lukulistalta ja vuokrata leffan (mitä taas en ole vuokrannut, koska olen ajatellut lukevani kirjan ensin).
VastaaPoistaÄlä ihmeessä! Kirja oli yksi kauneimmista ja koskettavimmista mitä olen koskaan lukenut, suosittelen ehdottomasti lukemaan! Ja niin nopealukuinenkin se on ettei paljoa aikaa tai vaivaakaan tarvitse siihen uhrata ;)
PoistaEn ole kirjaa lukenut, mutta leffan katsoin jonkin aikaan sitten. Leffa oli melankolinen ja "loppuratkaisu" ahdistavan ironinen.
VastaaPoistaPidin leffasta, mutten kuitenkaan lähtisi arviosi perusteella kirjaa lukemaan. Suosittelen siis myös elokuvaversiota ennemmin (huom. en siis ole lukenut kirjaa, joten mielipiteeni elokuvasta saa ohittaa).
Kirjamaailma kun on niin suuri, on kirjablogeista niin kattava ilo ja hyöty omien kirjojen valinnassa ja vapaa-ajan viihdytyksessä! Kiitos siis myös tästä kirja-arviosta!
Olisi todella hienoa osata lukea kirjoja italiaksi. Olen lukenut Boyneltä erään toisen kirjan, siitä en pitänyt, tuntui pelkästään typerältä.
VastaaPoistaEmilie ja anni.m leffa oli kirja parempi, ja ilmeisesti jos esim. Emilie olit nähnyt vain leffan kirjaa lukematta, on se ihan itsenäisesti hyvä leffa eikä toimi vain kirjan kuvituksena (vaikea arvioida itse kun luin kirjan ja katsoin leffan putkeen samana päivänä).
VastaaPoistaTuure, voisin veikata että Boynen kirja on kirjailijan ainoa onnenkantamoinen. Tyyli ja idea ovat niin omintakeiset että menestyivät, mutta konseptia ei voi kopioida, vaan hänen pitäisi keksiä jotain aivan uutta.
Minäkin ihmettelin alussa, että onko Bruno tosiaan 9-vuotias kun vaikutti jotenkin paljon nuoremmalta.Minä kuitenkin tykkäsin kirjasta, hieman pöhköstä ja lapsellisesta päähenkilöstä huolimatta;) leffakin täytyy näköjään katsoa jossakin vaiheessa!:)
VastaaPoistaMinusta juuri kirja oli parempi. Ei kannata siis jättää lukematta vaikka jonkun mielestä se ei ollutkaan niin vakuuttava!
VastaaPoista