LIKE Pokkari, 2009.
Italialaiset lempikirjailijani - Andrea Camilleri, Italo Calvino ja Antonio Moravia - kirjoittavat kaikki niin selkeää kieltä ja kaikesta kikkailusta karsittuja vahvoja tarinoita, että heitä lukee mieluusti alkuperäismuodossakin. Välillä on kuitenkin ihanaa aivolepoa lukea käännösversio rehellisellä suomenkielellä.
Valitsin lomahöpödekkareitteni joukkoon Pirandellon novellikokoelman, koska häntä en ole ennen lukenut, vaikka nimi on tuttu italialaisen kirjallisuuden klassikkolistoilta.
Pirandello on samaa sarjaa kuin edelliset: kieli on puhdasta, kaunista, olennaista. Sisiliaan asettuvat tarinat kertovat valtaosin epätoivosta, pettymyksestä, petoksesta, tietämättömyydestä, kurjuudesta. Sisilian tulinen aurinko vielä korventaa näitä allaan kärvisteleviä poloisia ihmisiä. Mukaan mahtuu myös paljon (mustaa) huumoria (mutta senkin alta tuntuu kalman ja tuhon haju).
Kirjailijaa kuvataan takakannessa ekspressonistiksi ja eksistentialistiksi. Moni tarina puhuukin etääntymisestä omasta itsestään, vieraantumisesta. Novellien groteskit tapahtumat ja hahmot saavat uutta valoa, kun lulee kirjan takaosan Leena Rantasen jälkisanat.
Pirandellon oma elämä oli vähintäänkin omituinen, sisältäen rikkikaivoksista rikastuneen & köyhtyneen isän, järjestetyn avioliiton, hulluuteen syöksyvän vaimon, Sisilian sen ajan tiukan puritaaniset käytöskoodit ja omalaatuiset kokemukset uskonnosta ja kuolemasta.
Kohtalon ja ylempiensä kanssa painiskelevista surkeista hahmoista tulee mieleen Gogolin novellit, esim. Päällystakki.
Sitruunoita Sisiliasta -niminovellin (joka sai himoitsemaan kirpeitä, tuoksuvia sitruunoita - tosin olen raskaana, joten efekti ei ehkä kaikille ole sama) lisäksi pidin erityisesti Hyvästi, Leonora! -kertomuksesta, jossa tuodaan esille Sisilian ja Italian mantereen eroja.
Pirandellon elämänasenne oli ilmeisesti vähintäänkin pessimistinen, mutta siinä sivussa hän kertoo tarinat tarkasti, huomiokykyisesti, sulavasti ja huumorilla.
Pidin ja suosittelen!
luen liian vähän italiaista
VastaaPoistaHah. Joku muukin on lukenut Pirandelloa. Italialaisessa originaaleissa osa tarinoista on juoneltaan erilaisia tai ne päättyvät eri tavoin kuin Rantasen suomennoksessa, omituista ja harmi, ja ihmettelen, miksi näin.
VastaaPoistaPirandellon novellit, näytelmät ja romaanit kertovat paikallisista ihmisistä, ja ne ovat voimakkaita, epäharmonisia, jopa banaaleja. Kuivia, kärsiviä ihmisiä kuivan kuuman Sisilian auringon alla. Pirandellolle todellisuus on sitä, mitä me haluamme nähdä. Hän kirjoitti huumorilla, kritisoi yläluokkaa sekä suhtautui kriittisesti miehiin. Kaikissa hänen kertomuksissaan käsitellään naamio-asiaa. Ihmisillä on naamio, joka tilanteeseen, ja sitä voi vaihtaa tilanteen muuttuessa. Jos olosuhteet käyvät hankaliksi, naamiota ei voi vaihtaa tai ne loppuvat, jolloin loppuu myös elämä. Mies tulee hulluksi eikä voi enää elää.
Alkuperäiset tekstit ovat paljon helpompia lukea kuin Camillerin tyyli, saati Roberto Savianon Gomorran tyyli.