Töistä mukaan nappaamani Seiska-lehti loppui metromatkalla, joten odottaessani bussia Kampin asemalla, ostin tämän Suomalaisesta. Esikoiskirjailijan omaan elämään perustuva tarina nousevasta, kuumasta juristista, joka saa kolme lasta ja joutuu maisemakonttorista siivouskoppiin kirjoituspöytineen.
Hauskoja ovat kuvaukset Hannan (päähenkilö) arkielämästä: lasten pöhköt puheet, ihottuma, räkä ja muut arkielämän kultareunukseen kuuluvat asiat, kiire, sotku, miehen epäreilut kommentit vastuun jaosta ovat kaikki oikeasta elämästä. Tosin kuvattuna humoristisesti tavalla, johon ei moni meistä pimeänä ja loskaisena maanantaiaamuna tarhan eteisessä kykene.
Juristin leipätyön kuvaus oli myös mielenkiintoista. Persson Giolito luo uskottavan kuvan konsulttitoimiston verisen kilpailuhenkisestä arjesta. Henkilöhahmot ovat eläviä, joskin arkkityyppisiä: nuori naiskiipijä, kiltti vanhempi sihteerirouva, hömelä juristinero, kaksinaamainen pomo, selkäänpuukottava livullaluistava mieskollega. Dialogi on viihdyttävää, erityisesti Hannan esimies Fredrik Billen ruotsalaistyyppinen, mukapositiivinen dominointi jutustelemalla.
Sinällään juoni oli jo ennen nähty: ensin nouseva ura, sitten maitoa vuotavat rinnat ja pari räkäraitaa jakkupuvussa, kriisit parisuhteessa, uusi lapsi, urasta luopuminen, rakkauden paluu ja kas - sen takaisin saaminen! Erityisesti lopun vihjaus seuraavasta oikeutetusta kostosta on hieman halpa elementti, joskin antaa lukijalle tyydytyksen tunteen: siitäs saivat! Ehkä.
Sanoma: Naisen pitää ensi osoittaa itselleen että ura ei ole hänelle tärkeä, niin sitten hän ehkä saa olla töissä. Mutta se ei saa silti olla liian helppoa ja hieman huonoa omaatuntoa tulee aina kantaa.
Juristin leipätyön kuvaus oli myös mielenkiintoista. Persson Giolito luo uskottavan kuvan konsulttitoimiston verisen kilpailuhenkisestä arjesta. Henkilöhahmot ovat eläviä, joskin arkkityyppisiä: nuori naiskiipijä, kiltti vanhempi sihteerirouva, hömelä juristinero, kaksinaamainen pomo, selkäänpuukottava livullaluistava mieskollega. Dialogi on viihdyttävää, erityisesti Hannan esimies Fredrik Billen ruotsalaistyyppinen, mukapositiivinen dominointi jutustelemalla.
Sinällään juoni oli jo ennen nähty: ensin nouseva ura, sitten maitoa vuotavat rinnat ja pari räkäraitaa jakkupuvussa, kriisit parisuhteessa, uusi lapsi, urasta luopuminen, rakkauden paluu ja kas - sen takaisin saaminen! Erityisesti lopun vihjaus seuraavasta oikeutetusta kostosta on hieman halpa elementti, joskin antaa lukijalle tyydytyksen tunteen: siitäs saivat! Ehkä.
Sanoma: Naisen pitää ensi osoittaa itselleen että ura ei ole hänelle tärkeä, niin sitten hän ehkä saa olla töissä. Mutta se ei saa silti olla liian helppoa ja hieman huonoa omaatuntoa tulee aina kantaa.
Suosittelen: uranaisille ja äideille (tietysti).
Aivan äärimmäinen paniikkitilanne on se, kun huomaa luettavan olevan juuri loppumassa tai loppuvan, kun on tien päällä, joko työmatkalla tai muuten liikekannalla. Nimim. "Täydennysostoksia itsekin tehnyt" :)
VastaaPoistaTai lentokoneessa, josta ei pääse mihinkään...! Pakko lukea Blue wings tms. lehdestä tax free -listaa yhä uudelleen ja uudelleen...
VastaaPoista