Claes Andersson - Jokainen sydämeni lyönti

Huomasin muistelmat Inan blogista ja ostin kirjan joululahjaksi. Sain sen tuotapikaa takaisin lainaksi, evästyksenä käsky lukea se välittömästi.

Suosittelen kirjaa lämpimästi kaiken ikäisille, jotka pohtivat valintoja elämässään ja miettivät miten asiat vuosien varrella menevätkään.

En ole elämänkertojen vakilukija (taipumus lisääntyy ilmeisesti iän myötä). Poikkeuksena rakastan lääkärien muistelmia (joita minulle saa suositella). Johtunee siitä, että olen haahuillut lapsuuteni iltapäivät muffani tubitoimistolla ja hengittänyt liikaa toimenpidehuoneiden eetterin hajua.

Andersson kirjoittaa kevyesti mutta viisaasti. Itseironisesti, suoraan sekä häpeilemättä nuorukaisen eroottisista vieteistä, peliriippuvuudestaan, mustasukkaisuudestaan, virheistään nuorena lääkärinä. Hän kuittaa tuomitsematta ja maininnalla henkilökohtaiset loukkaukset, kuten vaimonsa karkaamisen eturivin kirjailijan kanssa etelään. Ainoastaan poliittisella puolella hän arvostelee nimen mainiten Vanhasta, Siimestä ja Tuomiojaa. Asiasta.

Andersson ei tuhlaa aikaa nostalgisiin ympäristönkuvauksiin tms. jotka merkitsevät jotain vain kertojalle itselleen mutta puuduttavat lukijaa. Hän keskittyy anekdootteihin, potilaisiin, hoitamiinsa alkoholisteihin, kuvauksiin energisoivista elämänvaiheista (jazz-bändistä, sairaalakommuunista, teatterista, vuokrahuvilasta, sotalapsuudesta evakossa Porvoon saaristossa). Teksti on pätkittäisten muistojen kudelmaa, mutta kokonaisuus soljuu vaivatta eteenpäin pitäen lukijan miellyttävästi koukussa.

Andersson kertoo paljon elämän varrella kohtaamiensa ihmisten kohtaloista ja kuolemista. Muistelmissa onkin kuolema läsnä kautta kirjan, osittain Anderssonin ammatin takia, osittain iän, sekä kuten hän itse kirjoittaa, koska elämä on typistettyä ilman kuoleman hyväksymistä sen osana.

Andersson mainitsee itseironisen huumorin selviytymiskeinokseen lapsesta saakka. Ilman ronskia huumoria tuskin mielenterveyspoliklinikalla ja teatterin takahuoneissa pärjääkään. Kirja siis naurattaa, ilahduttaa raikkaalla sensuroimattomuudellaan, pysäyttää pohtimaan – ja palauttaa taas maan pinnalle suorasukaisella huomautuksella.

Ihana, ihana kirja!