maanantai 11. lokakuuta 2010

Kaistatonta menoa

Vihdoinkin! Parivaljakko Welho ja Elisa saivat uuden kotini ADSL-yhteyden kuntoon! Elo ilman verkkoyhteyttä on ottanut koville ja olen soitellut muutamankin kiukkuisen puhelun asiakaspalveluun.

Samaan aikaan jäin äitiyslomalle joten olen ollut niin fyysisesti kuin virtuaalisestikin neljän seinän sisällä, toki kirjojen kanssa.

Tällä aikaa on ilmeisesti jaettu kirjallisuuden Nobel-palkinto ja muuta vähäpätöistä. :-) Itse olen uppoutunut silittämiseen ja True Bloodin ekaan ja tokaan tuotantokauteen, jotka tosiaan eroavat paljon kirjoista mutta ovat silti ihan loistavia.

Neuvolantäti käski minun levätä kaksi tuntia päivässä, joten otan heti neuvosta vaarin ja oikaisen pitkäkseni uuden Vareksen (Kolmijalkainen mies) kanssa, joka vaikuttaa vanhalta kunnon meiningiltä (tahmaisia ryyppyputkia, stilettokorkoisia naisia, nasevaa sanailua baarissa, noloja tilanteita krapulassa) edelliseen verrattuna, joka yritteli vähän kansainvälistä vakoilutrillerimeininkiä Remeksen tapaan.

5 kommenttia:

  1. Onnea ADSL-yhteydestä! Kummallista sinnikkyyttä olla noin kauan ilman nettiyhteyttä, mutta onneksi ei tarvi enää kärvistellä. Meillä on tuollaisia hätätapauksia varten mokkula. ;)

    Hyvää vointia!

    VastaaPoista
  2. Tervetukoa takaisin! :D Mökkihöperöksihän sitä tulee, jos ei edes aivojaan pääse välillä ulkoiluttamaan. Onneksi True Blood pitää sulle seuraa. :)

    VastaaPoista
  3. No, voi pahalainen! Nythän en näe sinua yhtä usein vieraanani (tietsikkani vieraana) :)
    Sanoi,
    Leena

    VastaaPoista
  4. Huhhuh, nettieristys kuulostaa pahalta! Minulta jäi True Bloodin eka tuotantokausi kesken kun aloin katsoa sitä telkkarista ja pari kertaa unohdin tallentaa suunnilleen keskiyöllä tulleen jakson. Tarkoituksena on kyllä katsoa loputkin ekan kauden jaksot ja toinen kausi, kunhan muilta telkkakiireiltä ehtii :)

    VastaaPoista
  5. Tervetuloa takaisin!

    Minä tiedän olevani niin oudossa junassa, kun en yrityksistä huolimatta onnistunut innostumaan True Bloodista. Katsottiin ehkä viisi, kuusi ekaa jaksoa puoliväkisin, ja sitten myönnettiin (miehen kanssa molemmat), että ei kyllä millään nappaa. Kirjata saattaisivat olla parempia, mutta itse asiassa vampyyrimeininki ei kiinnosta hirveästi alun alkaenkaan.

    Jatkan tylsänä tyyppinä arkisen realististen kirjojen lukuani ja elän niitä muita vaikkapa näiden blogien kautta. :)

    Karoliina

    VastaaPoista