tiistai 9. helmikuuta 2010

Rakkaani, kirja


(Kuva: Reilu kauppa)

Sunnuntaina on ystävänpäivä! Odotan herätessäni näkeväni sänkyni vieressä suurensuuren kimpun punaisia ruusuja, viilennetyn skumppapullon (mainio aamupala) sekä korurasian. Mutta myös joku kiva kirja kelpaa.

Tämä on suora neuvo miehelleni. (Kuka sanoi että italialaiset ovat romanttisia?)

Kirjan nimi on vinkki. En halua lahjaksi Elämäni koirana, Suuri illuusioni tai Taivaan ja helvetin avioliitto -teoksia. Vuosisadan rakkaustarina sen sijaan esimerkiksi käy.

Vietättekö ystävänpäivää? Itse olen totta puhuen hieman huono siinä: sekä lähettelemään kortteja että päätymään romanttisille illallisille.

Tässä pari hauskaa faktaa tästä meillekin rantautuneesta juhlasta:
http://www.vertaa.fi/info/ystavanpaivan_tietoja/

Vielä en ole sortunut lähettämään kukkia itselleni, mutta tuon sumerilainen rakkausrunon haluaisin lukea.

3 kommenttia:

  1. Saitko ystävänpäiväkirjan? Minä en, enkä edes kukkia tai rakkausrunoja. :) Saan kyllä todella harvoin kirjoja lahjaksi, ellen itse varta vasten tilaa. Läheiseni vissiin ajattelevat, että kirja on liian ilmiselvä lahja minulle ja toisaalta myös vaikea ostettava. Esim. siskoni on kyllä välillä ostanut silti todella hyviä kirjalahjoja.

    VastaaPoista
  2. En saanut kirjaa, sain itse asiassa tuoreita ystävänpäiväappelsiineja Tunisian tuliaisina! Niissä on lehdet vielä kiinni ja ah niin ihana tuoksu. Niin meheviä, että voisin syödä kuoretkin.

    Minä taas saan varsin usein kirjoja, yleensä dekkareita. Annan myös itse kirjalahjoja, yleensä sellaisia, joita toivon salaa lainaan... Tai sitten omia lemppareitani jotka tahdon pakottaa muut lukemaan. :)

    VastaaPoista
  3. Köh, minäkin annan paljon kirjalahjoja ja vielä ihan vähemmän salaisesti usein ilmoitan, että aion sitten lainata tuon kirjan. Joskus myös "suosittelen" (komentelen) siskojani ja vanhempiani lahjomaan toisiaan sellaisilla kirjoilla, jotka minä voin sitten näppärästi lainata.

    Puhumattakaan siitä, että olen myös ostanut joskus kaikille perheenjäsenille samat kirjat - ihan kuin he ihan varmasti kaikki pitäisivät siitä mistä minäkin eivätkä voisi lainata yhtä kirjaa toisilleen. Onneksi näemmä sinäkin pakkoluetutat lemppareitasi muilla.

    Onkohan kirjahullujen sukulaisena joskus hieman tukala olla?

    VastaaPoista