LIKE, 2010.
Jens Lapidus on mies, joka on keksinyt nasevan tyylin kirjoittaa. Lisäksi hän on söpö ja esiintyy itse kirjojensa kansissa. Koska hän on asianajaja, tuntee hän Tukholman alamaailman ja pahisten kuviot.
Lapiduksen kirjoissa on hemingwayläinen toteavan kuiva tyyli viety äärimmilleen ja vieläpä koristelu kenoviivoin ja kaksoispistein. Tosimiehet välttävät myöskin verbien käyttöä viimeiseen asti.
Lapiduksen kirjat: ei verbejä. Hahmoista puuttuu naiset/mimmit. Tiukkaa kamaa. Battle rattle.
Miksi näitä sitten lukee kolmekymppinen pikkulasten äiti? Tietty koska haluaisin oikeasti kruisailla pimeillä kujilla ja hakata portsareita kamujen kera, iltasatujen lukemisen sijaan.
No oikeasti ehkä samasta syytä kuin pidän Hemingwaystäkin (mikä ei tarkoita että sijoittaisin kirjat jotekin samalle tasolle laadullisesti). Ne avaavat ikkunan uuteen, kovaan maailmaan ja tuossa todellisuudessa naama näkkärillä luovivien henkilöiden pään sisään.
Kakkoskirja Stockholm Noir -trilogiassa päästää meidät lähiöiden jengien, jugoslaavimafian ja palkkasotilaiden maailmaan. Yksi päähenkilöistä, Mahmut, edustaa Albyn "mutakuonopoweria". Sanaa viljellään kirjassa reippaasti toisen polven maahanmuuttajien itsensä toimesta.
Tarkistin huvikseni mieheni lukemasta italiankielisestä versiosta (Mai far cazzate) ja siellä puhutaan samoissa kohdissa häveliäästi siirtolaisista, immigranti. Italialaiset tuppaavat tykkäämään sievistelystä, mutta heillä aihe on myös taatusti kuumempi peruna kuin meillä.
Kirjasta pitää toiminnan lisäksi myös siksi, että niin roistoja kuin ovatkin, ovat hahmot jollain lailla symppiksiä ja vähän reppanoitakin. Mahmutkin haluaisi viimeisellä tapaamisella halata sopeutumisneuvojaansa (muttei kehtaa), vaikka muka inhosi tämän tylsiä juttuja työn hausta ja saharanlevyistä takamusta.
Actionia siis riittää. Ensimmäinen kirja oli omassa luokassaan ehkäpä Tukholman mielenkiintoisen raha- & prinsessapiirien takia, mutta myös tämän sivut kääntyilivät nopeasti.
Odotan kolmatta, jo sen takia että elättelen yhä toivoa että yhteiset henkilöhahmot liittävät kaikki kolme tarinaa jotenkin yhteen ja ekan kirjan aloitusmysteeri ratkeaa trilogian sulkevassa osassa...
PS Katsoin muuten ykkösosaan pohjautuvan leffan ja petyin. Ei tätä voi siirtää valkokankaalle. Vai mitä mieltä olette? Traileri alla.
Olen miettinyt monasti kirjakaupassa ensimmäisen osan ostoa, mutta en ole vielä raaskinut. Tämä on kuitenkin varmaan sitä kerran luettavat -sarjaa, toivottavasti sattuisi pian kirjastossa vastaan... Aihe nimittäin vaikuttaa jännittävältä! On kiva lukea kovanaamoista samaan tapaan kuin rentuista taiteilijoista - vaikka molemmat ovat reaalimaailmassa kaukana itsestä, on niihin maailmoihin kiva eläytyä turvallisesti kotisohvalta :D.
VastaaPoistaSulle on tunnustus ja haaste. ;)
VastaaPoistaMinä olen monta kertaa käännellyt ja väännellyt sarjan ekaa kirjaa kaupassa, mutta vielä se ei ole tullut kassalle asti. Jossain vaiheessa täytyy kyllä Lapidukset lukea -ihan ehdottomasti;)
VastaaPoistaSuosittelen ehdottomasti ensimmäistä osaa, aivan loistavaa viihdelukemista. Toisen lukematta voi elämänsä elää, mutta pidin kyllä siitäkin.
VastaaPoistaPidin ensimmäisestä osasta enemmän. Elokuvaa en ole nähnyt, osittain juuri sen vuoksi, etten usko sen yltävän odotuksien tasolle. Joku mestarillinen ohjaaja saattaisi siinä onnistua, mutta jos niin olisi, niin siitä olisi jo kuultu.
VastaaPoistaToinen osa jatkaa hyvin siitä, mihin ensimmäinen jäi, ja Lapiduksen tyyli on kyllä helposti tunnistettavaa. Siinäkin on oma viehätyksensä.
Kyllä se kolmaskin osa täytyy aikanaan lukea, mutta toivon, että taso jatka laskusuuntaansa.
Sain tässä juuri luettua osan II loppuun, kolmannen haen kirjahyllyyni aivan heti budjetin riittäessä. Jos lähtisin vertaamaan osia I & II, kallistun aivan varmasti siistin koston puolelle. Ykkönen jätti mielikuvan lähinnä svedusnobien, jugoslavien ja muutaman gangstan strugglesta, kun osassa kaksi siirryttiin jo Taxi Driver-meininkiin tämän Niklas-henkilön osalta. Myöskin sidokset Olof Palmen poliittiseen murhaan ja poliisin näkökulmaan alamaailmasta oli ihan tajutonta. Uskomaton kirjailija, ja loistava blogi ihan muutenvaan.
VastaaPoista