Kustantamojen markkinointi- ja viestintäosastoilla mietitään kuumeisesti samaa kuin muillakin aloilla: miten muuttaa tyytyväiset asiakkaat suosittelijoiksi? Vinkkejä ja suositteluja haetaan eniten netistä ja sosiaalisesta mediasta saarnaavatkin nyt kaikki kynnelle kykenevät: viestintä-, media-, mainos- ja digitoimistot (sekä kaikki muut mahdolliset jotka haluavat osansa kakusta). Ne yritykset jotka Web 2.0:ssa eivät vielä ole, potevat huonoa markkinoinnillista omaatuntoa.Kirjapiirit ovat valtavan suosittuja ja kirjavinkkisivuja sekä kirjablogejakin on jonkin verran. Kirjan suositteleminen kaverille kahvipöydässä saattaa saada hänet ostamaan sen, mutta jos suosittelu tapahtuu esim. Facebookin kautta, saattaa sata muutakin ihmistä innostua ja ostaa kirjan. Voisiko meidät lukutoukat valjastaa levittämään uutuuskirjoista hyvää sanomaa?
Tätä yrittää ainakin Gummerus, jonka Facebook-kampanjan kautta useamapikin kirjabloggari tilasi "tykkäämällä" John Ajvide Lindqvistin Ystävät hämärän jälkeen. Sivustolla on 485 tykkääjää, 500 ensimmäistä sai kirjan (osa on saattanut poistaa sivuston listaltaan kirjan saapumisen jälkeen). Sivulla ei suoraan kehoitettu arvostelemaan kirjaa, mutta keskusteluosiossa voi siitä kertoa mielipiteensä. Tähän mennessä vasta jokunen on aktivoitunut.
Ilmeisesti Gummerus on kirja-alan edelläkävijä (!) word of mouthin hyödyntämisessä, sillä pääsin Avun lukupiiriin joka on myös Gummeruksen järjestämä. Ilmoittautuneiden joukosta valittiin tietty määrä, jotka saavat kolme dekkaria luettavakseen. Kirjailijat ovat minulle uppo-outoja, joten luen ne mielelläni: Douglas Preston - Isku, Lincoln Child - Utopia sekä Douglas Preston & Lincoln Child, Kuoleman asetelma (kuulostaa vähän Remekseltä - eikö vain?).
Tähän kampanjaan valitut taas sitoutuvat lukemaan kirjat ja antamaan niistä arvostelunsa netin kautta. Arvosteluja saatetaan myös siteerata mainonnassa.
Mietin itse näitä asioita työkseni ja vaikka en tunne sen tarkemmin kirja-alaa, arvelisin että sanoma- ja naistenlehtien arvostelut sekä hyllysijoittelu kirjakaupoissa ovat keskeisiä kirjan myynnille. Näkyvyys netissä vähintäänkin tukee tätä ja tietyn kohderyhmän kirjoissa voi aivan varmasti olla jopa keskeinen tekijä.
Kiva kuulla susta taas! :)
VastaaPoistaHyvä idea toi lukupiirijuttu. Tuollaisia voisi olla enemmänkin. Onhan se kaikkien etu, mitä enemmän kirjoista puhutaan ja kirjoitetaan.
Olin itse ennen kotiäitivuosia kirjakaupassa töissä ja siellä usein asiakkaat tulivat juuri joko naistenlehtien esittelyjen tai ystävän suosittelun perusteella hakemaan jotain kirjaa.
VastaaPoistaNyt ihan vuoden sisällä on tullut paljon kirjablogeja, ja itsekin siihen joukkoon piti liittyä;) Olisi hienoa, kun muutkin kuin Gummerus laajemmin heräisivät tähän "väylään"; eli juurikin jakamaan noita eriä uutuuskirjoja blogisteille jne. Minäkin sain tuon Gummeruksen kirjan ja aion sen nyt syksyllä lukea.
Yhdysvalloissa kirjabloggaajille näytetään lähetettävän lähes kaikki uutuuskirjat säännönmukaisesti. Uskoisin, että tämä kustantamoille lopulta hyvin pieni menoerä maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin.
VastaaPoistaHarmittavan harva - oikeastaan ei yksikään - suomalainen kustantamo tajuaa käyttää esim. Facebookia kunnolla itsensä ja kirjojensa mainostamiseen. Kyllä nämä jutut olisi jo pitänyt sisäistää. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kehitys kehittyy, uskon ma.
Karoliina
Mä olen ollut kuulemassa kun erään kustantamon eräs edustaja on sanonut, että "me keskitytään siihen missä ollaan hyviä ja se on kirjojen kustantaminen". Ehkä siinä feisbuukit ei tunnu tarpeellisilta.
VastaaPoistaMutta mä olen saanut kustantamoilta sekä pyytämättä että pyydettynä kirjoja. Osa bloggaajan, osa lehden avustajan roolissa. Ja tosiaan, ei edes se lehtiarvostelujen näkyminen tarkoita sitä, että kaikki kustantamot ryhtyisivät kohdennetusti lähestymään lehteen(kään) kirjoittavia ihmisiä. Jotkut osaavat: jos lehdessä on ollut juttu oman kustantamon kirjasta, saatetaan kirjailijan seuraava kirja postittaa näytille lehtijutun kirjoittajan nimellä. Todennäköisesti ainakin yhdestä kirjasta teen tänä syksynä lehtiarvion ihan vaan tämän perusteella.
Tää postaus innoitti mua: taidan lähettää yhteen kustantamoon kerjuusähköpostia erään kiinnostavan kirjan tiimoilta, jota en kumminkaan raaski ostaa ja kirjastoissa on pitkät varausjonot. Katsotaan toimiiko.
kirJOITTAVILLE ihmisille kirjoja, piti sanomani...
VastaaPoistaVeikkaisin kovasti, että yhä useamman yrityksen ollessa Facebookissa, niiden jotka eivät ole, on yhä vain vaikeampi perustella sitä mikseivät ole. Tuotteesta riippumatta. Ja etenkin kun Facebookissa oleminen ei juuri firmaan kassaa paljoa liikuta. Uskoisin myös, että tulemme näkemään mitä mielikuvituksellisimpia tapoja hyödyntää naamakirjan olemusta. Tuo 'tykkää' napin käyttö kirjan tilaamiseksi on yksi mielenkiintoinen piirre. Pidät kirjasta ennen kuin olet edes tutustunut siihen ;)
VastaaPoistaMinäkin olin arpaonnekas ja pääsin myös Apu-lehden lukupiiriin =) Ja olen alkanut syyskuun alussa kirjoittamaan omaa kirjablogia =)
VastaaPoista