Suuri kuvareportaasi Kirjamessuista ja äänikirjoista!

No niin, nyt minulla on kamera joka kulkee näppärästi käsväskyssä pokkarin tai parin väliin litistyneenä! Tältä se näyttää. Siispä Kirjamessuille.

Kuva: Panasonic DMC-GF1

Messuilta mukaan tarttui oikeastaan vain "220 traktorimallia" -kirja. Älkää pelätkö, en tee siitä arvostelua, vaan se menee pukinkonttiin 4-vuotiaalle tulevalle heinähatulle. Joku jo totesikin, että tarjoukset eivät olleet kovin suuria ja pääpaino oli uutuuksien esittelyssä.

Kuva: Kolmas True Blood -kirja ilmestyi Gummerukselta suomeksi.

Kirjailijahaastatteluja ja puheenvuoroja oli useita kiinnostavia, mutta hälinässä ja vilinässä en osannut pysähtyä niitä kuuntelemaan. Seuraavana vuonna pitänee käyntisuunnitelma laatia niiden mukaan ja tehdä niinkuin jotkut muut, jotka osallistuivat useana päivänä. Kuuntelin hetken verran Reijo Mäen haastattelua, koska luin juuri Kolmijalkaisen miehen. Lähinnä hän referoi kirjaa ja torppasi oletuksia samankaltaisuudesta Jussi Vareksen kanssa.

Kuva: Reijo Mäki Elisan osastolla.

Kustannusosakeyhtiö Avain järjesti kirjabloggareille oman tapaamisen, jonne oli kutsuttu mahtavat jalat-maassa-kirjailijattaret Anu Silfverbergin ja Elina Hirvosen. He pohtivat muun muassa sitä, voiko kirjailija elää Suomessa kirjoittamisella. (Heidän henkilökohtainen vastauksensa oli, että eivät edes haluaisi vaan tasapainottavat mieluummin kirjoittamista muilla projekteilla ja töillä.)

Oli todella mielenkiintoista kuulla heidän kirjojensa synnystä ja samoin Avaimen kustannuspäällikkö Anna-Riikka Carlsonin näkökulmasta käsikirjoituksen muokkaamisesta sekä siitä, millaisia käsikirjoituksia ja määriä tekstiä hänelle tänä päivänä lähetetään.

Oli myös hauska saada kasvoja blogeille, joita seuraa, ja keskustella kirjablogien toiminnasta, kokemuksista ja mahdollisesta jonkinasteisesta järjestäytymisestä.

Kuva: Anu Silfverberg ja Elina Hirvonen teostensa kera.

Iltani ei päättynyt tähän, vaan minut oli kutsuttu Lasipalatsiin Elisa Studioon kuulemaan Cecilia Samartinin kertomana hänen Senor Peregrino -kirjastaan. Elisalta saa ladata äänikirjoja suoraan MP3-soittimeen, mikä oli minulle täysin uutta. Elisa oli arponut Facebook-sivuillaan 20 onnelliselle paikat tilaisuuteen tapaamaan Samartinia sekä kutsunut joitakin bloggareita ja kirjailijoita. Paikan päällä paljastui, että olimme äitini kanssa ainoat ulkopuoliset Elisan ja kustantamon väen lisäksi. Ja Samartin on maailmanluokan kirjailija!

Kuva: Äiti ja äänikirja.

Kiusallista. Mutta minkäs teet - sitäpaitsi soraäänet sosiaalisen median kuplasta markkinoinnissa kasvavat jatkuvasti (on eri asia ilmoittautua tapahtumaan FB:ssä kuin ihan oikeassa maailmassa raahautua paikalle). :-) Silti harmin paikka, ettei muita bloggareita oltu huomattu kutsua, koska he olisivat varmasti arvostaneet supersuloisen kirjailijan tapaamista...

Kuva: Cecilia Samartin ja Kirjapeto (huom. muikea ilme juuri nimmarin saaneena)

Hän miehineen osoittautui nimittäin maailmanluokan pokerinaamaksi ja käytöskukkaseksi, jotka jaksoivat olla hauskoja ja ystävällisiä vielä kirjamessupäivän jälkeen yleisön puutteesta huolimatta. Vaikka kirjan ihastuttava kansi oli jäänyt mieleeni naistenlehtien arvosteluista, en ollut sitä vielä lukenut. Sain arvostelukappaleen kustantamon viestintäpäälliköltä ja siihen elämäni ihka ensimmäisen kirjailijan omistuskirjoituksen! Kaasutin heti kotiin lukemaan kirjan ja arvostelen sen blogiin tuota pikaa. Yleisvaikutelmasta sen verran, että kirja oli yhtä herkän sympaattinen kuin itse kirjailija.