Marja Björk: Puuma

LIKE, 2010.

"Yhdysvalloissa lanseerattu ilmiö nuorempia miehiä metsästävistä 45+ -naisista eli puumista kohahduttaa maailmaa.

Puuma-nimellä tarkoitetaan itseään selvästi nuorempia miehiä tapailevia naisia, jotka ovat itsenäisiä, itsestään huolta pitäviä ja oman arvonsa tietäviä." (29.9.2009 MTV3.fi)

Trendisanan ja hennon vaaleanpunaisen kannen - kuin nuoren tytön mökkihuoneen tapetti - yhdistävä kirja houkuttelee tarttumaan itseensä. Roosat ennakkoaavistukset saavat kuitenkin höykytystä heti alkuunsa, kun päähenkilö Malla ja hänen varakas mutta ukkoontunut miehensä Kauko vyöryttävät lukijan päälle lakoniset keskustelunsa ja tympeät ikääntyneen ruumiintoimintonsa.

Sivu 77: "He lepäsivät lähekkäin ja hän silitti miehen kasvoja. Hän huomasi tämän poskissa mustapäitä, nipisti ne pois ja hieraisi ihomadot haarojensa välissä olevaan vessapaperiin. - Kulmakarvat pitäisi lyhentää, hän sanoi. - Näytät Brezneviltä. Kauko pyysi leikkaamaan. Hän istui hajareisin tämän vatsan päällä, leikkasi pahimmat karvat lyhyemmiksi ja nyppi mustia ja harmaita, rasvajuurisia karvoja silmien välistä pois ja asetteli ne pituusjärjestukseen vessapaperille tyynyn päälle."

Tunnustan kauhistuneeni. Miksi kirjailija haluaa pakottaa minut lukemaan tällaista? Mieleeni tuli jopa Kosteikkoja-kirja, jota kirjalliset ansiot tosin olivat matalammat ja ruumiineritteiden kuvaukset vieläkin estottomammat. Puuma-kirjassa härskiintynyt ruumiillisuus puolustaa paikkaansa ikääntymisen poltinmerkkinä, sekä yksinäisyyden, joka saa ihmisen kiertymään itsensä ympärille näinkin konkreettisesti.

Malla on Kaukon elämän iltapuolen partneri. Juristipariskunnalla on kaikki hyvin: metsästysmökkiä rakennetaan, asunto sijaitsee keskikaupungilla, lomat, autot, vaatteet ja muu tilpehööri on kohdallaan. Liekin elämään Malla hakee pinnallisista ja merkityksettömistä sivusuhteista.

Elämän varrelta jääneet ystävättäret eivät loista lukumäärällään. Riitta on naivi ja hömpän itsekeskeinen lääkäriystävätär, joka tarrautuu narsistimieheen viimeisenä oljenkortena vanhapiikuudesta. Orvokki on mustalainen, Mallan ikätoveri ja mökkinaapuri lapsuuden jaksoissa, joissa kerrotaan Mallan etäisestä kunnanlääkäri-isästä ja tyttärensä emotionaaliset tarpeet ohittavasta äidistä.

Kirjan dialogi on nopeatempoista ja poukkoilevaa, karmeaa ja äärimmäisen huvittavaa. Hauskin sivutarina on Riitan onnettomat hääsuunnitelmat ja Malla-kaason kyykyttäminen. Nykyhetken löysän rapistuneen lihallisuuden kuvaukseen tuovat kontrastia lapsuuden raikkaammat lomakuvaukset sekä Mallan vastahankaisesti hyväksymän Kaukon uuden mökkihankkeen luontoon liittyvät, kirpeän kauniit jaksot.

Sivu 89: "Kun he tulivat perille, yksisilmäinen, nouseva kuu kohosi taivaalle, toinen poski jo hieman pullottaen. Järven vastaranta heijastui mustana peilityynellä järvellä. Valkeat koivunrungot raidoittivat metsänreunaa. Joutsen lipui vanaa jättämättä veden mustalla puolella pohjoiseen päin."

Björk on taitava kirjoittamaan tragikoomista tekstiä. Henkilöt ovat eläviä. Draaman kaari ehkä liiankin julman osoitteleva. Näen kirjan sieluni silmin kotimaisena TV-sarjana, joka toimisi loistavasti! Kirjana en voi sanoa että iski suoraan hermoon.

Muiden bloggareiden arvosteluja löytyy ainakin Magica de Spelliltä, Kirjasiepolta ja Tomomilta.

Jos jäit miettimään asiaa, voit lopuksi testata täällä oletko itse puuma.